11 de la noche en Managua, Nicaragua

Nos duele a todos

2011-12-14T14:31:00.000-08:00


Kuva: Susanna Shearman

Näytät surulliselta, onko kaikki hyvin? puolituttu nuorimies tiedustelee huolestuneena, vaikka en muista edes sen nimeä. Olen kuullut, että sillä on paitansa alla kaksi tatuointia. Toisessa on entisen tyttöystävän nimi. Elämän suurin rakkaus, joka päättyi sydänsuruihin. Toiseen on kirjoitettu päivämäärä, jona se menetti lapsensa. Keskenmeno kai. Se on ehkä parikymppinen, ihan kakara vielä, ja sen ihoon on hakattu kaksi niin kipeää kohtaa, aikuisen miehen kantamuksia, kaksi polttomerkkiä joihin kirvelee kuin avohaavaan olisi kaadettu viinaa. Mutta se ottaa kiinni joutavanpäiväisistä murheistani yhtä luontevasti kuin miehet tarttuvat kauppakassin ripoihin: anna minun, olen vahvempi kuin sinä. Itkuisiin päiviin ratkeaa railoja. Nos duele a todos. Meihin kaikkiin koskee. Ja kaikki kantavat kaikkien taakkoja.

En ole näkymätön niille, jotka kävelevät vastaan. En voi kuolla ja muuttua muumioksi kodissani, joku löytää minut ennen.

Joku tavoittelee onnea, toinen rakentaa sen

2011-12-14T12:16:00.000-08:00

Terve taas.

Hylkäsin alkuvuodesta blogini, koska kirjoitin Nicaragua-aiheista blogia Fifi-verkkolehteen. Blogin teemana oli onnellisuus; erilaisten onnellisuusmittausten mukaan näyttää siltä, että monenlaisista ongelmista huolimatta täällä päin maailmaa ollaan hyvin onnellisia. Jopa onnellisempia kuin meillä Suomessa. Omat arkihavaintoni tukivat tilastoja: jollakin tavalla nicaragualaiset onnistuvat pitämään elämänilonsa ja olemaan onnellisia siitä huolimatta, että heillä ei olisi siihen erityistä aihetta.

Voisihan sen kuitata toteamalla, että palmun alla on helppo hymyillä. Mutta oikeasti nicaragualaisten onnellisuudessa on koukkuja ja kuvioita, oivaltavaa arjenlukutaitoa, sosiaalisen älykkyyden mykistäviä hienouksia. Jos kiinnostaa, mitä havaintoja olen vuoden mittaan tehnyt, löydät blogin täältä. Blogi päättyi, mutta aihe jäi vielä hitusen verran vaivaamaan, ja ajattelin pähkäillä sitä täällä itsekseni muutaman loppuklausuulin verran.

Minusta näyttää siltä, että suomalaisten ja nicaragualaisten onnellisuus on hyvin erilainen rakennelma, ja se rakennetaan hyvin eri aineksista. Etsin vastikään keskustelupalstoilta suomalaisten pohdintoja onnellisuudesta. Tällaisia me mietimme:

"Joskus minun esimerkiksi tekisi kovasti mieli jämähtää koko päiväksi tietokoneelle. Tuntuisi niin tylsältä raahautua ulos pihatöihin. Kuitenkin tiedän, että jos raahaudun pihatöihin, lopputulos ("hyvä ihminen" -tunne, endorfiinipurkaus, yleiskunnon kohoaminen, auringosta saatava vitamiini, toisten ihmisten suoma arvostus) antaa enemmän puitteita onnentunteeseen kuin tietokoneelle jämähtäminen koko päiväksi. Siispä teen hyvin tietoisen valinnan, suorastaan laskelmoin - tavoittelen onnea. Tavoittelen hetkellistä onnentunnetta, joka kaiken lisäksi maksimoi mahdollisuuteni kokea hetkellisiä onnentunteita vastaisuudessakin. "

"Tuleminen ja meneminen eivät estä onnen asettamista päämääräksi. Kun päämäärä on saavutettu, on hetken aikaa hyvä olo. En tiedä mitään ihanampaa siihen havahtumisen, että nyt minusta tuntuu hyvältä. Nyt minä olen onnellinen. Nyt saan levätä, sillä olen hetkeksi saavuttanut päämääräni. Pikku hiljaa olo sitten tasaantuu, käy jopa epäonnen syövereissä, ja pitää motivoitua yhä uudelleen tavoittaakseen hetkellisen onnentunteen."

"Olen havainnut, että saavutan onnellisuuden asettamalla itselleni päämääriä ja tavoittelemalla niitä. Olen havainnut, että fyysiseen olotilaani keskittyminen - sen ollessa hyvä - ilahduttaa minua hyvin paljon eli tekee minusta onnellisen. Onneni määräytyy ulkoapäin."

Kirjoituksissa tulee vahvasti esiin se, että meidän suomalaisten onnellisuus sijaitsee yleensä jossakin tulevaisuudessa: sitä kohti ponnistellaan ja sitä tavoitellaan. Samalla kuitenkin havaitaan, että onnellisuus ei ole kestävä olotila. Se on ohimenevä onnentunne, jonka jälkeen on jälleen ryhdyttävä tekemään töitä uuden onnen hetken saavuttamiseksi. Joku toi keskustelussakin julki epäilyksensä siitä, onko onnen tavoitteleminen todella tie onneen:

"Onnellisuus – vaiko hyvä olo? Aika moni ajattelee, että on onnellinen kun saa jotakin. Vaan ankara – jopa vuosia kestänyt – kamppailu jättää ihmiseen jälkensä. Ja se 'tavoittelu' hallitseekin ihmistä. Tavoitteen saaminen on silloin vain ohi kiitävä mitätön hetki."

USA:n entinen presidentti Richard Nixon oli omin käsin onneen -miljonääri, jolle mikään ei ollut tarpeeksi paljon. Aina, kun hän saavutti tavoitteensa, hän määritteli itselleen suuremman tavoitteen. Voin hyvin samastua Nixonin toimintaan. Omakin elämäni on ollut suurten suunnitelmien toteuttamista. Jäin kuitenkin miettimään, onko tällainen elämäntapa todella keino pitää itsensä onnellisena - vaiko kroonisesti tyytymättömänä tähän hetkeen, jota elät juuri nyt?

Kun nicaragualaiselta kysyy, onko hän onnellinen, hän vastaa yleensä myöntävästi riippumatta siitä, millainen opintoputki hänellä on takana tai kuinka mukavassa talossa hän asuu. Hän vastaa myöntävästi, vaikka hänellä ei olisi suuria unelmia eikä tulevaisuudensuunnitelmia. Ajattelen tämän johtuvan siitä, että nicaragualaisten onnellisuus ei ole sitoutuneena tavoitteelliseen toimintaan. Onnea ei niinkään tavoitella; se on, ja sitä eletään. Nicaragualaiselle onnellisuus on mukiinmeneviä hetkiä arjessa, ja se kootaan joka päivä uudelleen, joka kerta hiukan eri palasista.

Nicaragualaisten tyytyväisyys tuntuu välillä häkellyttävältä, jollakin tapaa röyhkeältä. Miksi koko Latinalaisen Amerikan toiseksi köyhimmästä kansasta tuntuu niin herkästi siltä, että heillä on jo tarpeeksi? Mikseivät he ponnistele elämässään eteenpäin, opiskele hiukan enemmän, kehitä kekseliäämpiä yritysideoita, hoida parisuhdettaan systemaattisemmin, jos asiat voisivat olla vielä hiukan paremmin? Miksi heillä ei ole samanlaisia suuruudenhulluja tulevaisuudensuunnitelmia ja visioita kuin meillä?

No, ensinnäkin siksi, että suuret suunnitelmat ovat länsimainen eliittituote. On viisautta olla asettamatta itselleen unelmia, koska tiessä unelmiin on täällä päin tuhat mutkaa. Unelmat ovat kuplia jotka särkyvät, ja niiden särkyminen särkee myös sydämen. Toisekseen, unelmoiminen vie ajatukset pois tästä hetkestä. Ja nicaragualainen onni on juuri siellä.

Hetkessä elämisestä lässytetään nykyisin niin paljon, että sen mainitseminen tuntuu kornilta. Siksi yritän elää sitä läpi, tuntea sen kehossani, ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Etsin sille muita nimiä, kasvoja, määritelmää. Tällä hetkellä se tuntuu rauhoittuneena sykkeenä. Mutta se on myös pelottavaa. Mieti, miltä tuntuisi päästää irti unelmista, luopua uusien tavoitteiden asettamisesta, antaa niiden mennä? Aikamme paolocoelhot ja yritysvalmentajat lietsovat meitä unelmatalouteen, elämään, jolla on jokin tulevaisuudessa siintävä tarkoitus ja tavoite, minuuteen, jolla on yksi, kiinteä, itsenäinen ydin - Ihminen, Joka Todella Olet. Sinulla on tehtävä ja päämäärä.

Kun taas minun päämääräni olisi nyt elää tämä päivä, kuunnellen, tarkkaillen, toisten samanlaisten rinnalla. Koska huomista ei vielä ole, on keskityttävä olemaan tänään. En tiedä, tuntuuko minusta onnellisemmalta. Mutta elämässä on vähemmän lastia, vähemmän kallisarvoisia hauraita unelmakuplia, jotka uhkaavat mennä matkatavaroiden seassa mäsäksi. Minun maassani tätä sanottaisiin luovuttamiseksi, mutta siinä on myös jotakin hyvin rauhoittavaa, jotakin ikiaikaista. Ihminen ei ole aina elänyt jakkupuku päällä ja selannut kolmea elektronista laitetta yhtä aikaa, jalostanut itsestään yhä täydellisempää olentoa ja kisaillut koko elämäänsä milloin opiskelupaikasta, milloin ylennyksestä ja milloin parhaasta palvelutaloasunnosta. Matka syntymästä kuolemaan ei enää ole kilpailu, jonka välietapeilla jaetaan mitaleita vain voittajille. Minun arvoni ei riipu siitä, miten hyvin suoritan elämää.

Kuvat: José Antonio Gómez Campos

Pesos y pega loca

2011-04-01T17:53:00.000-07:00

Granadan keskusta on kuin keskiaikainen sirkus, jossa spektaakkeli seuraa toistaan ja kummallisuus kulkee ohi jatkuvana virtana. Turisti putoaa virtaan ja oppii nopeasti kääntämään päänsä kun pikkulapset myyvät kummallisen muotoisia keramiikka-astioita, tarroja, purkkaa ja tupakkaa. Tai pyytävät tunteisiinvetoavalla äänellä: regalame un peso. Anna rahaa.

Mitä pitäisi tehdä? Taskuni ovat täynnä niitä hiton pesoja, joita mahtuu kolmeen ja puoleen euroon sata; pitäisikö minun alkaa tuputtaa niitä näille lapsille ja ostaa heidän purkkinsa ja tupakkansa? Pitäisikö minun ostaa pienet koiranpennut, joita viiksekäs mies kauppaa terassien asiakkaille, yksi pieni huskyn näköinen pentu kummankin käden peukalonhangassa? Pitäisikö minun ostaa ravintolan sisäpihalla häkissä apaattisena jököttävä papukaija, joka on iloinen, kun sille menee juttelemaan? Jumalauta, pitäisikö vain yrittää muuttaa asioiden kulkua hetken verran ja ostaa, kunnes minulla ei ole enää mitään, millä ostaa? Voiko rahaa kylvämällä muuttaa jonkun elämän?

Ei minulla ole niin paljon rahaa, että voisin oikeasti muuttaa yhtään mitään. Ja silti kärsin joka päivä tervanmustaa häpeää siitä, että minulla on niin paljon enemmän kuin muilla.

Olet ravintolassa syömässä. Lautasellasi on paljon ruokaa, et oikeastaan jaksaisi syödä sitä kaikkea. Viereen ilmestyy lapsi. Laiha lapsi. ”Anna minulle loput tuosta ruoasta. Ole kiltti.” Tarjoilija ajaa lapsen pois. Ruokalistan sisäkannen väliin on ujutettu moniste, jossa kerrotaan, että katulapsia ei saa ruokkia. Se vain pahentaa katulapsiongelmaa. ”Näillä lapsilla on jossakin koti”, moniste valistaa. ”Jos todella haluat auttaa heitä, tue järjestöjä, jotka tekevät työtä katulasten hyväksi.”

Okei.

Ja samana iltana se sama lapsi nukahtaa paljaalle katukivetykselle likaisessa t-paidassaan ja sortseissaan, ilman kenkiä, liimapurkki nenän alla. Liimasta tulee sille lapselle peitto ja tyyny. Liima, pega, on sen lapsen ilta-ateria, joka vie nälän, ja äiti, joka tuudittaa uneen.

Minä en livauttanut lapselle lautaselleni jäänyttä riisiä. Sanovat siinä monisteessa, että se oli sen lapsen omaksi parhaaksi. Vielä kun ymmärtäisin miten. Ymmärtäisin sydämellä.

Pitäisikö minun sittenkin jatkossa pyytää ruoantähteet pussiin ja viedä ne nurkan taakse? Kolikolla, joka on helppo sujauttaa kerjäävälle lapselle, voi ostaa liimaa. Riisillä ei kai voi. Ainakin luulen niin. Suoraan sanottuna en ole ihan varma siitäkään. Sirkuksessa kaikki on mahdollista.

Vauvanaskelia

2011-04-01T17:27:00.000-07:00

Kuva: Susanna Shearman

Nicaragua, minä maistelen sinua kuin ensisuudelmaa; jännittyneenä ja iloissani siitä että olet siinä, punastuneena ja vaivaantuneena koska en osaa olla oikein. Minua ujostuttaa ja haluaisin piiloutua, olla näkymätön. Kuljin taas koko päivän varjoissasi. Siksi, ettet paahtaisi ihoani kipeäksi. Siksi, että en halua sinun näkevän, että olen taas täällä. Tunnen itseni tyhmäksi, olen valkoinen ja hauras ja takeltelen sanoissani, siitä on pitkä aika, Nicaragua, siitä on kauhean pitkä aika, ja minä takeltelen sanoissani, takeltelen, kuiskaan merkityksettömiä äänteitä kuin mykkä. Haluaisin huutaa ja mesota, heittää pään taakse ja nauraa kovaan ääneen, loilottaa ja karjua kuten sinä, eikä minussa ole sellaista voimaa.

Sinäkin olet vähän kömpelö, myyt rannekoruja vaikka tiedät, etten minä niitä sinulta kuitenkaan ikinä osta, ja kun en osta, kähiset korvaani, että pidät rinnoistani. Sellainen ei ole yhtään sinun tapaistasi, Nicaragua, ja minä en ole kuulevinani, koska ajattelen, että kohta lopetat.

Olethan kiltti ja otat minusta kiinni varoen. Minä olen hauras nyt. Vasta syntymässä.

Kaunis kasvi

2011-03-27T10:02:00.000-07:00

Augusto Mejia Godoy: El Gallo, 2011. Akryyli.

Kerran vuosia sitten ostin huonekasvin. En tiedä mikä se oli, sellainen harvinainen ja tummanvihreä ja kaunis. Siinä oli suuret, vahapintaiset lehdet, joita kannattelivat pitkät, vahvat varret. Minä rakastuin siihen kasviin. Vein sen kotiini, enkä voinut koko päivänä oikeastaan tehdä muuta kuin ihailla sitä. Yritin tehdä kotiaskareita, mutta löysin itseni kerta toisensa jälkeen katse pysähtyneenä kasvin hypnotisoivaan kauneuteen. Tuli vieraita. Niillekin piti sanoa, että katsokaa nyt, eikö ole kaunis tuo kasvi. Ihan äsken ostin.

En enää edes muista, miten sille kasville kävi. Varmaan se kuoli. Joka tapauksessa taisin kyllästyä siihen, koska en muista mitään sen myöhemmistä vaiheista. Mutta sen hetkellisen hyvänolontunteen muistan. Ohimenevän ja yhdentekevän.

Parin menneen viikon aikana minulla oli työn alla mielenkiintoinen kehitystehtävä. Minun piti saada elämäni mahtumaan kahteen parinkymmenen kilon painoiseen pakaasiin. Oman kodin pölyisiin sopukoihin tutustuminen osoittautui punastuttavaksi tutkimusmatkaksi. Kun kaikki sopet oli pengottu, tiesin omistavani neljät kynsisakset. Yhdet joka raajalle. Olin sullonut nurkkiin unohdettuihin pahvilaatikoihin aarteen toisensa jälkeen: vanhoja opiskelijakortteja, avaimenperiä, cd-soittimen joka ei enää toiminut, festarikuvia joissa poseerasivat kerta toisensa jälkeen samat ylileveään festarivalokuvahymyyn ratkenneet naamat. Olinko muuten todella ajatellut, että jonakin päivänä avaisin ne laatikot, joihin olin hillonnut luentomuistiinpanoni, ja lukisin ne uudestaan?

Epämääräinen kokoelma tarpeetonta tavaraa oli kuin vana piparinmuruja, jotka Hannu ja Kerttu jättivät jälkeensä toivoen löytävänsä niiden turvin tien takaisin kotiin. Minä olen rakentanut oman piparivanani elokuva- ja keikkalippujen kannoista, valokuvista, joita en koskaan katsele, kauppakuiteista, parittomista korvakoruista, parittomista hanskoista, parittomista sukista, joiden kaverin luulin vielä joskus löytäväni. Tavaroiden vana oli kovin tarmokkaan näköinen pyrkimys pitää väylä auki menneisyyteen. Mutta mitä menneisyys on? En osannut oikein vastata. Jotakin sellaista kai, jota ei ole enää olemassa.

Minä ja huomattava osa ystävistäni, me hukumme tavaranpaljouteen. Me manaamme sitä, me inhoamme kaappeja, jotka pursuavat käyttämättömiä vaatteita ja koriste-esineitä ja kannuja ja purnukoita – ja sitten menemme kauppaan ja kirpputorille ja ostamme varmuuden vuoksi vielä vähän lisää. Kun tulee aika luopua tavaroista, joita et edes tarvitse, löydät itsesi pyörittelemästä niitä, ja mielen takaosissa kasvaa huoli kuin äkillisen sadekuuron herättämä kärpässieni, hälytysajoneuvon värinen: Entäs jos sittenkin tarvitsisin tätä vielä johonkin?

Minä heitin niitä valokuvia roskalaatikkoon, ja se tuntui kuolemansynniltä. Kannoin kassikaupalla vaatteita keräyslaatikkoon ja lohdutin itseäni sillä, että sentään joku muu voi käyttää muodikasta juhlamekkoani, johon sonnustautuneena patseerasin työpaikan pikkujouluissa Kansallisoopperan aulassa ja näytin kerrankin aika kulturellilta. Sain aikaiseksi kaksi parinkymmenen kilon painoista matkalaukkua. Kun kotini lattia oli pesty, jäähyväiskirje pudotettu mukavan naapurin postiluukusta ja ovi kiinni viimeisen kerran, mietin vielä, mitä tämä kaikki nyt sitten tarkoitti; jos minulla ei kerran enää ollut kaikkia niitä reliikkejä, oliko menneisyydestäni pyyhkiytynyt jotakin pois?

En tiedä. Mutta toinen tunne kaivautui pintaan sen sienen takaa, ja se oli rauhallisempi, hento verso vielä, mutta toivoin, että siitä tulisi kaunis katsella, vihreälehtinen, vahva kuin puu: minä olen se, joka minä olen nyt. Minä en ole rypistyneitä kauppakuitteja enkä 30-vuotisjuhlien katkenneita kakkukynttilöitä. Minä olen kotilo, joka kuljettaa selässään kaikkia niitä menneitä päiviä. Ne päivät ovat rakentaneet minut siksi, joka nyt olen, ja ne päivät ovat minulle vahva, kovakuorinen koti, jonka sisällä asun.

Kirjoitan tätä Frankfurtin lentokentällä. Matka on alkanut. Minulla ei ole suuria odotuksia eikä haaveita, kunhan tässä istuskelen ja vartoilen jatkolentoa. Ihmiset eivät näytä kovin kiireisiltä. Lipuvat ohitseni ja lentävät sitten tiehensä, kukin aikanaan, kuka minnekin. Sinne minäkin olen menossa. Tiesminne. Meillä on sama matka.

Reitti ilman opasta

2011-02-11T06:53:00.000-08:00

Olisi niin kätevää, jos elämää varten olisi oma Reittiopas. Siis se palvelu, joka näyttää, miten siirrytään osoitteesta A osoitteeseen B. Ilman sitä menee arvailuksi. Miten minun kannattaisi edetä urallani? Kenen kanssa viettää aikaani? Kenet kelpuutan puolisokseni? Haluan lasteni menestyvän tulevaisuudessa, miten minun pitää toimia tänään? Jos haluan olla onnellinen vanhana - tai, herra paratkoon, kuolla elämääni tyytyväisenä, minkälaisia valintoja minun pitäisi tehdä?

Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi en muista kotiinpaluusta juuri mitään. Muistan jonkun lentokentän kirjakaupan, jossa mikään ei näyttänyt kiinnostavalta. Havaitsin vasta kotona ostaneeni Valitut Palat ja jonkun angloamerikkalaisen tommyhellstenin kirjan naisista, jotka rakastavat liikaa. Muistan jonkun vaatekaupan, josta etsin vailla mielenkiintoa päälle pantavaa ystävän häihin. Muistan sen, että ruoka ei maistunut miltään. Sen, että minua tultiin hakemaan lentokentältä autolla.

Mutta seuraava aamu on pinttynyt mieleeni kuin mustikkamehu: odotan bussia kadunvarressa. Kaikkialla on autiota. Ja hiljaista. Bussi tulee. Minä sanon kuskille hyvää huomenta. Kuski ei vastaa. Matka maksaa saman verran kuin ruokaostokset Jinotepen Pali-marketissa. Bussissa ei ole ketään. Se natisee kulkiessaan. Ohi vilistää kerrostaloja ja jo hieman lehdistään kellastuvia puita. On elokuu. Saavun keskustaan. Kadut ovat melkein tyhjät. Aivan kuin joku iso voima olisi lakaissut ihmiset pois kertapyyhkäisyllä kuin pölyn. Kiasman ja Satumaa-karaokeravintolan välinen maapläntti tuntuu mustalta aukolta. Sen reunalla huimaa. Mutta minulla on pankkikortti ja puhelin taskussa, eikä niistä tarvitse huolehtia. Enää. Tämän kaupungin minä tunnen. Tämä on minun kotikaupunkini. Tai: Tämä on joskus ollut minun kotikaupunkini. Tai: Tai tästä on taas tullut minun kotikaupunkini. Lause jää rakentamatta. Nyt ei ole sen aika.

Vanhaan ja turvalliseen on helppo solahtaa. Olen kaivannut ystäviäni. Naapureita. Ihanaa Amy-koiraa, joka haukahtaa seinän takana ja maadoittaa minut tähän aikaan ja paikkaan. Kotikulmani turkkilaisten tekemää maanmainiota pizzaa, jossa on ohut pohja ja kunnolla täytteitä. Työkavereiden näkeminen on ihanaa, kaikkialla puhutaan äidinkieltäni, voin kävellä pimeässä yksin kotiin, kukaan ei vie puhelinta, elostele keskellä päivää, järkytä tasapainoani olemalla jotakin sellaista, jota en saata ymmärtää. Minulla on mahtava työ. Kiva asunto. Maailman parhaat ystävät, maailman rakkain perhe. Kaikki on helppoa. Tämä on tässä. Valmis maailma. En näe Nicaraguasta edes unta. Kaikissa kirjoissa kyllä aina nähdään vaikka minkälaisia unia, mutta minä en näköjään elä sellaisessa tarinassa, jossa olisi niin makean syvällisiä tapahtumia. Minun sieluni ei seilaa.

Mikä osa tästä jäi ymmärtämättä? Mikä osa minusta sinne… Sinne? Jokin sisäinen typerys, joka syö edelleen Nicaraguaa kuin hääkakkua, haaveellinen hymy naamallaan? Jokainen pala tuntuu olevan entistä parempi eikä se raukka uskalla lopettaa, koska kun lautanen on tyhjä, huomaat, että elämän onnellisimmatkin hetket ovat koko ajan matkalla kohti päätepistettään.

Vai onko olemassa joku, joka ohjailee meitä pitkin etukäteen piirrettyjä reittejä? Tai onko sydämellä oikeasti jokin ääni? Elämällä jokin kohtalo? Jokaisella ihmisellä jokin tehtävä, tie, oma jotos, jota pitkin kulkea tähdet kompassina?

En tiedä vielä. Mutta kun päätös sitten piti tehdä, mietin viisi minuuttia. Ja kaksi viikkoa sitten kirjoitin omaan tarinaani käänteen. Tiedä sitten sen yllättävyydestä.

Veeveevee piste vertaa piste fi. Klik. Helsinki-Managua-Helsinki. Klik.

Elämäsi on kartta. Laita toinen käsi silmillesi ja tökkää sormesi johonkin kohtaan. Töks. Ei, mitään reittiopasta ei todellakaan ole. Eikä saa kurkkia. Siitä vain rohkeasti.

Nicaraguassa oli silloin aamuyö. Se pieni hetki koiranlouskutuksen ja kukonlaulun välissä, jolloin ilma muuttuu viileäksi kaskaiden sirityksestä. Minä laitoin kahvia ja totesin, että olen varmaankin tullut hulluksi. Nautin ajatuksen pöydän ääressä kahvikupillisen kera. Välähdyksenomaisen hetken ajan suussa tuntui suurten mahdollisuuksien maku.

Kardiologiaa romantiikannalkaisille

2010-08-01T13:21:00.000-07:00

Ollessani vuosia sitten tyoharjoittelussa eraassa englantilaisessa sairaalassa osastolle tuotiin kerran potilas, jonka sydan sykki liian nopeasti. Laakarit tekivat jotakin, jota en ollut koskaan aikaisemmin nahnyt: jollakin keinolla - jota en nyt enaa tarkalleen muista, koska tapauksesta on tosi pitka aika - he stimuloivat vagus-hermoa. Vagus-hermo eli kiertajahermo kulkee kaulassa lahella ihoa. Se on tarkein parasympaattinen hermomme, ja se hidastaa sydamen syketta. Kun laakarit kasittelivat hermoa, nain monitorista, miten potilaan syke laski hiljalleen kiireisesta janiksenlapatyksesta kuuteenkymmeneen lyontiin minuutissa. Se oli hyvin vaikuttavaa. Opin, etta kehossa on hermo, joka tyynnyttaa sydamen sykkeen.

Suomessa minulla oli matala lepopulssi. Se johtui siita, etta kuntoilin saannollisesti ja noudatin varsin terveita elintapoja. Taalla en ole juuri joutanut miettimaan sellaisia asioita; joskus on pakko antautua tosiasioiden edessa. Kun paiva alkaa viidelta ja paattyy seitsemalta ja paivan aktiivisuuskayra maaraytyy auringonnousun ja -laskun mukaan, ensimmaisena voi unohtaa iltalenkit.
Sydanparkani.

Katsoin tanaan kalenteria. Se naytti elokuun ensimmaista paivaa, 18 paivaa ennen lahtoani. Minulla on kaytannollisesti katsoen toinen jalka lentokentalla.
Mutta Nicaragua. Nicaragua ei ole tietaakseenkaan siita tosiasiasta, etta tarinamme viimeiset sivut kaantyvat koko ajan kiihtyvassa tahdissa. Painvastoin: se vilkuttaa minulle kun kuljen kadulla, sielta pikku myymalasta jossa myydaan ulkogrilleja. Nicaragua jaa suustaan kiinni, kun yritan ostaa silta muutamaa limettia. Se huikkaa ovenraosta tervehdyksen, istuttaa minut kadun varteen muovituoliin, tyrkkaa kateeni kupin kahvia ja alkaa kiireetta kertoa minulle tarinoita elamasta. Nicaragua pysayttaa minut hampaattoman consejera-mummon auktoriteetilla ja kertoo lapsista, ikuisesta puutteesta, surullisista ihmiskohtaloista ja sitten urheista naisista, jotka johdattavat joka paiva kansaansa pois umpikujista; se kertoo teiniaideista, liimanhaistelijoista ja alkoholisteista, joihin ne naiset istuttivat viisaudella, karsivallisyydella ja rakkaudella uuden toivon. Se kertoo, miten niiden naisten kotiin tuotiin vuoden lopussa riisipussi ja hiukan papuja kiitokseksi tyosta, jossa ei tunnettu ylityolainsaadantoa, lomarahoja eika elaketurvaa. Se kertoo, miten mukavalta tuntui kun joku muisti.

Nicaragua haluaa jarjestaa minulle laksiaisjuhlat. Torstaina on palkkapaiva, se sanoo, ja mina tiedan, etta se palkka on pennilleen 55 euroa kuukaudessa; mita haluat syoda, mista pidat? Se kysyy ja haluaa, etta juhlasta tulisi ikimuistoinen. Nicaragua haluaa viettaa kanssani syntymapaivansa, se kutsuu minut pitamaan puheen tapahtumaan (jossa on liian paljon ihmisia jotka saavat minut ujostelemaan ja kangertelemaan, prepositiot menevat vaarin ja subjunktiivit ovat vaarassa aikamuodossa ja punastun); sen mielesta se, etta olemme kohdanneet, olleet yhdessa, tehneet asioita, on jotakin Merkittavaa. Se haluaa tarjota minulle ruokaa, hedelmia, juomaa, josta minua koyhemmat maksavat; se yrittaa olla niin kultainen kuin se osaa, ja se toivoo, etta ajattelen siita kauniita asioita sitten, kun olemme kaukana toisistamme. Se toivoo, etta palaan pian.
Sydanparkani.

Rakkaus, jota tama maa minuun vuodattaa, on tuhlailevaa ja pyyteetonta. Mutta se on myos avointa, haikailematonta flirttia. Nicaragua virnistaa raukeasti, kun minulta paasee itku kraaterijarven rannalla tahtitaivaan alla, tai kun naen ensimmaisen kerran miten violetinpunaiset pitahayat kasvavat imien ravintoa vanhasta puunkannosta, tai kun hengitan silmat kiinni sadetta joka huutaa voimiensa tunnossa peltikatolla.
Nicaragua on kietonut minut tiukkaan syleilyyn, josta on turha yrittaa pyristella irti, ja olen keskella elamani kiihkeinta kielisuudelmaa
Nicaragua, olet kuin pahainen machorakastaja! Varma itsestasi ja otteistasi, pettamattomasta charmistasi. Venyttelet tahallasi kadunkulmassa camisola paalla, vain sen verran rahjaisena ja arpisena, etta tiedat sen kaiken tekevan minut taysin puolustuskyvyttomaksi. Paistattelet joutilaana ja jumalaisena minua muka huomaamatta ja arvasit jo kauan sitten, etta minulta putosi suojaus samalla hetkella kun tunsin katseesi ihollani. Ja sina katsot minua lapsen silmilla, vanhan sokean kerjalaisen silmilla, ystavan ja hyvanpaivantutun ja riippumattokauppiaan ja bussikuskin ja katukoiran silmilla, ja tiedat, etta kun sina teet niin, mina en enaa tieda mita sanoa. Mina, joka luotan sanoihini samalla tavalla kuin vuoritiella kiireetta kaveleva maamies luottaa lihaksiinsa, macheteensa, kuokkaansa, jolla voi murtaa kovan maan synnyttamaan uutta elamaa, mina olen mykka kuin kala enka voi tehda muuta kuin katsoa takaisin.
Sydanparkani.

Ja sitten, kun viimeinenkin sana on kuivunut kielelleni, tanssit kanssani raukean bachatan. Nicaragua, sina johdatat minut tanssiin lupaa kysymatta, piittaamatta siita etta mina en osaa ja etta mina inhoan bachataa, ja sinun kanssasi on mahdotonta tanssia. Kietoudut liian tiukasti kiinni, tunget liian lahelle, liimaudut ihooni ja rintaani ja vatsanpohjaani. Tunnen hengityksesi kaulakuopassa, siina kohdassa, jossa ihon pinnan lahella kulkeva hermo maaraa, missa tahdissa sydameni sykkii. Rauhassa. Rauhassa.
Ja sina keinutat minua. Vahvana ja vakavana, hieman kompelosti, hieman jaljessa tahdista. Kuin meri.
Nicaragua, mina en tieda kumpi meista kuiskasi ne sanat ensiksi, mutta sita ennen meidan kummankin oli muututtava. Toisen pudotettava hampaansa, toisen lakattava pakenemasta.
Kiitos tasta tanssista, Nicaragua.
Kiitos tasta tanssista.

Kollektiivisuus ja individualismi

2010-07-12T15:04:00.000-07:00

Muurahaiset (Formicidae) ovat heimo yhdyskunnittain eläviä pieniä myrkkypistiäisiä, jonka yli 12 000 kuvatusta lajista Suomessa elää noin 60. Muurahaisten heimo on ollut olemassa jo yli sadan miljoonan vuoden ajan, joten ne ovat erittäin vanha eläinryhmä verrattuna esimerkiksi ihmiseen.

Muurahaiset ovat hyvin sopeutuvaisia eläimiä, minkä ansiosta ne ovatkin levittäytyneet kaikkialle maapallolle napa-alueita ja muutamia etäisiä saaria lukuun ottamatta. Muurahaisten yhdyskuntiin saattaa kuulua jäseniä vain muutamista aina kymmeniin tuhansiin yksilöihin riippuen lajista. Muurahaisten selvin tuntomerkki on vyötärö, joka muodostuu yhdestä tai useammasta jaokkeesta. Muurahaisia tutkiva tiede on nimeltään myrmekologia ja muurahaistutkijoita sanotaan myrmekologeiksi. (WIKIPEDIA)

Olipa kerran muurahaispesä. Muurahaiset, jotka pesää asuttivat, olivat tuommoista ihan keskivertoa perusmuurahaissorttia, mitä todennakoisimmin tuiki arkisia kekomuurahaisia (formica rufa). Muurahaiskansakunnan kaapin päällä röhnötti umpilaiska kuningatar, jonka aika kului viettäessä makeaa elamää; kuningatar söi, harrasti seksiä ja muni munia - eikä se sitten paljon muuta tehnytkään. Sillä oli ympärillään loivaliikkeisten kuhnurien lauma, jonka ainoana tehtävanä oli pitää kuningatar tyytyväisenä ja hänen hauras egonsa tukevasti pönkitettynä. Sitten oli työläiset, jotka tekivät kaikki työt. Ne rakensivat pesää kuolleista lehdistä ja neulasista, hankkivat sapuskan koko porukalle, hoitivat kuningatarta ja sen munia sekä jalkeläisiä - uusia työläisiä, jotka alkoivat heti kuoriuduttuaan rakentaa pesää. Lukutaidottomuusprosentti rehotti, ja useat tahot olivat ilmaisseet huolensa lapsityövoiman käytöstä varsinkin fyysisesti raskaissa rakennustöissä. Työläisten elinajanodote oli huolestuttavan alhainen, ja niiden elämä oli hyvin riskialtista. Ne joutuivat kaiken aikaa vaaroille alttiiksi työtehtavissään, ja erilaiset työtapaturmat olivat yleisin kuolinsyy. Järjestelmä oli eittämättä epäreilu.

Eräälle nuorelle työläiselle sattui kerran eteen huono päivä. Lähtiessään aamuviiden aikaan rakennuksille se meinasi ensin joutua hirvenvasan tallomaksi, sitten se sai vain vaivoin väistettyä västaräkin nokan. Puolenpaivan aikaan, kun lakisaateinen ruokatauko oli taas vaarassa jäädä pitämättä työnjohtajan PMS-oireissaan laatimien tuotantovaatimusten vuoksi, se venäytti nälissään selkänsä raahatessaan liian suurta havunneulasta mukulakivikossa.
"Jumaliste, nyt riitti!" Se karjaisi ja nakkasi neulasen selästään hatelikkoon.
"Mikä sille tuli?" ähkäisi 2 688 457, joka seurasi sitä kurinalaisessa jonomuodostelmassa ja oli saada kaaressa lentävästä havunneulasesta päähänsä.
"Eihän tässä hommassa ole mitään järkeä! Täällä me raadetaan päivät pitkät kuin tyomuurahaiset, ja palkaksi saadaan lämmintä kättä ja mesikastetta. Mesikastetta! Eikös sekin ole teknisesti ottaen pelkkää kirvojen paskaa! Nyt katkesi kamelilta selkä!"
"Mikä on kameli", tiedusteli 2 688 457 ja heilautti tuntosarveaan neuvottoman nakoisena.
"Mistä hitosta minä sen tietäisin kun en ole käynyt päivääkään koulua", kivahti Muurahainen.
"Joka tapauksessa, parempi olla vaan vouhkaamatta ja yrittää kestää. Tämmöistä tämä on. Ei tässä meikäläisillä kuule ole paljon vaihtoehtoja."
"Jaa etteikö ole vaihtoehtoja? Hah! Eipähän niitä ole vaihtoehtoja, jos niitä ei halua ajatella! Ja minä kun näytän koko tälle patalaiskalle roskasakille, että vaihtoehtoja löytyy, vaikka jokaiselle oma. Terve vaan köyhat, meikäläinen lähtee nyt tekemään unelmista totta!"

Ja niin murahainen lähti pois pesästä ja loysi oitis oivan pikku tontin pittoreskin käppyrämannyn katveesta, läheltä palveluja. Se hommasi pari kirvaa ja ryhtyi rakentamaan pesää - omaa pesää, jota ei tarvitsisi jakaa miljoonan muun kanssa. Työ oli rankkaa, mutta kun sitä teki omaan piikkiin, motivaatio oli korkealla. Muurahainen rehki harva se ilta rakennuksilla iltakymmeneen saakka ja valmista syntyi.
Entiset pesätoverit kulkivat ruoanhakureissullaan usein ohi ja pysähtyivät ihmettelemään pesää.
"On siinä muuten kaverit havunneulanen poikineen. Moderni on, moderni. Kyllä toisten kelpaa. On se ïhan muuta toista kun saa itse päättää ja tehdä mieleisensä."
Muurahainen oli haljeta tyytyväisyydestä nähdessään toisten kateelliset ilmeet. Pesässä oli kieltämättä hiukan outoa asua yksin, mutta tyylikäs tilaratkaisu ja viihtyisä sisustus takasivat sen, etta pesä tuntui kuin tuntuikin kodilta.

Kävi kuitenkin niin, etta jonkin ajan kuluttua Muurahaisesta alkoi tuntua, ettei pesä ollutkaan ihan niin kotoisa. Eikä sekään auttanut yhtään, että muut olivat jo lakanneet ihastelemasta ja huikkasivat vain hyvätpäivat ohi kulkiessaan. Spektaakkeli oman elämän herruudesta uhkasi kuivua kasaan, ja Muurahainen muisteli nolona taannoista uhoamistaan koko kusiaislauman kuullen.
No, eteenpäin elävän mieli. Muurahainen hankki työpaikan erään suuren pesän rakennuksilta hankkiakseen paremmin. Sitten se pisti säästöt sileäksi, rakensi taloonsa uuden siiven, hankki lautasantennin ja isot stereot ja huudatti musiikkia niin, etta muut muurahaiset tulivat ihmettelemään, mistä moinen melu oikein kuului.
"On sillä pelit ja vehkeet", ne äimistelivät. "Mitä lie kaikki tuo kodinelektroniikkakin maksanut? Meikalaiset sitä vaan raataa niska limassa, eika työn tuloksia näy missään. Ei kohoa lautasantennit katolla, ei. On se ihan muuta toista tuo sinun elämäsi, johan tässä tulee ihan kateelliseksi." Sitten ne lähtivät takaisin pesään sillä oli jo pimeää, kuuntelivat vanhoja kuubalaisia salsoja rahisevasta matkaradiosta, läiskivät ajankuluksi korttia tai pelasivat dominoa, noituen köyhyyttään ja huonoa osaansa, vähän niinkuin tavan vuoksi.

Muurahainen sai rahaa säästöön ja sijoitti sen osakkeisiin. Ne poikivat mukavasti rahaa, ja pian Muurahaisella oli mahdollisuus lähteä ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen. Muut muurahaiset tyytyivät tänäkin vuonna piknikkiin läheisellä kalliolla, ja peijoona, eikös viela alkanut sataa kesken kaiken. Pesään oli sillä välin saapunut kortti Kanarialta, jossa Muurahainen valitteli kuumuutta ja kehui maisemien kauneutta, meren ihanteellista lämpötilaa ja paikallisia tapaksia.
"Siellä se menee maailmalla, voi jukra", muurahaiset haikailivat. "Eipä taida meidän tarvita nousta lentokoneeseen tässä elämassä." Sitten ne istuivat isolla porukalla takan ääreen syömaään vain aavistuksen vettyneitä eväsleipiään. 3 457 887 soitti kitaraa, ja eipä aikaakaan kun tunnelma oli jo itse asiassa ihan mukiinmenevä.

Muurahainen hankki lomalta päästyään paremman työpaikan tuplapalkalla ja työsuhdeautolla. Uusien työtehtävien haasteet poikivat vatsahaavan, mutta rahan tuloa ei voinut estää. Koko palkan tuhlaaminen alkoi jo käydä työstä. Muurahainen osti itselleen kalliita kenkiä ja fantastisia muotiluomuksia, illasti hienoissa ravintoloissa, alkoi harrastaa golfia ja hankki kausilipun oopperaan. Se uusi pesänsä sisustuksen kerran, pari vuodessa sen mukaan, mika oli kauden trendiväri, ja matkusteli lomillaan ympäri maailmaa. Muut muurahaiset tavasivat sen lähettamiä kortteja, jotka oli lähetetty mitä eksoottisimmista paikoista ja jotka olivat kerta toisensa jälkeen yhtä hyperbolaa, kadehtivat onnekkaampaa lajitoveriaan täysin avoimesti, hoitivat lapsia ja raijasivat vainajia pesästä ulos, korjasivat vuotavaa kattoa, kulkivat samassa vanhassa jonomuodostelmassa aamusta iltaan, manasivat köyhyyttään ja oikuttelevaa lihavaa diktaattorikuningatartaan ja elämän kovuutta, pistivät illalla tanssiksi ja viettivät ratkiriemukkaan illan - no, vaikka sitten unohtaakseen isoimmat murheet. Ja kyllähän ne siinä pikkuhiljaa unohtuivatkin.

Muurahainen seisoi talonsa suurella terassilla, siemaili VSOP-konjakkia ja kuunteli pesästä kantautuvaa musiikkia, joka oli mennyt muodista jo aikapäiviä sitten. "Kyllä on koyhää, ja kurjaa", se päivitteli. Se kiitti onneaan siitä, etta ei ollut syntynyt samanlaiseksi tahdottomaksi lapaseksi kuin muut muurahaiset, joilla ei ollut minkäänlaista kunnianhimoa ja jotka ilmeisesti kestivät vaikka jääpuikon takalistossaan, kunhan vain saivat tehda sen yhdessä toisten kanssa. Se itse oli menestynyt, vauras ja terve - ja täynnä kaikenlaisia suunnitelmia. Sitten muurahainen mietti, mitä tekisi seuraavaksi. Hankkisiko sitä toisen auton, tai kävisikö vaikka Balilla. Moottoripyöräkorttikin olisi kiva. Tai eihän sitä aina tarvitse ostaa mitään - voisihan sitä lähteä vaikka opiskelemaan. Vai olisiko syytä alkaa säästää vanhuuden varalle. Tai antaa jotain hyväntekeväisyyteen! Se oivalsi.

Ilta pimeni. Vähitellen naurunremakka pesässä vaimeni, ja rahiseva levysoitin alkoi soittaa illan viimeistä hidasta. Muurahaiset nojailivat tanssiessaan toistensa olkapäihin, jotkut itkivät ja jotkut nauroivat. Kaikilla oli vatsa kipeänä ja pää pyörällä liian hiilihydraattipitoisen mesikasteen naukkailusta. Väsyneitä lapsia kannettiin nukkumaan. Muurahainen kytki kauniissa kodissaan varashälyttimen päälle, laittoi silmänympärysvoidetta, soitti terapeutilleen ja varasi huomiseksi akuuttiajan.

Kehitystä ja hyvinvointia

2010-07-08T14:41:00.000-07:00

Oleskelen kehitysmaassa. Sen tietää siitä, että huristelen täällä 60-luvun amerikkalaisilla koulubusseilla. Hyväntahtoiset jenkit ovat varmaan joskus historian saatossa lahjoittaneet ne tänne hankittuaan koululaisten kuskaamiseen kalustoa, jonka ikkunoista näkee ulos seisoessakin, jonka penkeillä on mukava istua ja jossa matkustaessa ei saa kuulovaurioita.

Lienee kyse kehitysmaasta, kun kerran ihmiset tulevat Soynican naapurissa sijaitsevaan pulperiaan ostoksille oman kannun tai lautasen kanssa. On riisiä ja limua varten myös läpinäkyviä muovipusseja, jos sellainen annostelutapa miellyttää enemmän. Kun myyjä lapioi riisiä suuresta säkistä ostajan astiaan, pitää katsoa, että riisissä ei ole ötököitä. Minä hörpin kerran comedorissa tyytyväisenä guavamehuani varmaan pari desiä ennenkuin tajusin, että siinä lilluu aika joukko kuolleita muurahaisia. Olivat kai peräisin sokeripussista. Semmoista kai tapahtuu vain kehitysmaissa.

Kehitysmaissa aamu alkaa joskus sillä, että ei ole sähköä tai vettä. Sitten yrität selviytyä kuivin jaloin taksitolpalle - joka ei ole tolppa vaan sellainen paikka jossa taksit aina pysähtyvät ja jonka kaikki tietävät -, mutta koska on satanut varmaan 40 päivää putkeen ja kehitysmaissa on kehitysmaiden tie- ja vesirakennuskapasiteetti, luistelet halvoissa kehitysmaasandaaleissasi kuin Susanna Rahkamo muta varpaanväleistä tirskuen ja lähes laskeudut nenällesi juuri siihen paikkaan, jossa kolme miljoonaa kärpästä syö tielle tippuneita mangoja. Mätänevien mangojen makea haju on aamun tuoksu. Kehitysmaissa voi olla hedelmiä, mutta ihmiset eivät välttämättä tiedä miksi niitä kannattaisi syödä.

Mangopuun vieressä on pulperia. Lapset käyvät ostamassa sieltä välipalaksi coca-colaa ja minttukaramelleja, joiden keskellä on purukumi ja käärepaperissa vitsi. Kehitysmaiden purkassa on sokeria. Se on huonoksi hampaille. Olisi parempi syödä mangoja. Ihmisten pitäisi saada enemmän koulutusta. Koulutuksen puute on yksi suurimmista ongelmista kehitysmaissa.

Astut taksiin joka on kuin romuttamolta varastettu. Istut pikkupakuun, jonka ei olisi pitänyt liikennöidä enää ainakaan kymmeneen vuoteen, jos aikomuksena on ajaa mutkaisia vuoriteitä ylös alas ylinopeutta rekkajonoja ohitellen ja jatkuvasti vastaantulijoiden kaistalla. Olen maininnut ne turvavyöt jo sata kertaa. Silmäkulmassa vilistävät tienvarsille pystytetyt valkoiset ristit kukkalaitteineen. Kehitysmaissa kuolema kulkee vierellä joka päivä. Pääkaupunkiin saapuessa vastassa on sama mies kuin jo monta kertaa, se on vanha ja harmaa ja sokea eikä sillä ole sosiaaliturvaa eikä Annansilmiä eikä Sokeain liittoa eikä omaa kirjastoa eikä valkoista keppiä vaan puinen harjanvarsi, sen lapsenlapsella (se se kai on) on jätesäkki päällä sadetakkina ja se taluttaa pappaa käsipuolesta kerjäämässä bussiasemalla. Pappa tuntee sormenpäillä eron kymmenen ja kahdenkymmenen cordoban setelin välillä ja puhkeaa toivottamaan jumalan siunausta. Sinä tiedät, että se kaksikymmentä pesoa ei auta yhtään mihinkään. Köyhyys johtuu köyhdyttävistä rakenteista. Se on kehitysmaiden kirous.

Töissä ei ole taaskaan internetiä eikä määrärahoja eikä riittävästi donoreita. Töissä ei ymmärretä mitään Hyvästä Hallinnosta ja kaikki tehdään liian monimutkaisesti ja tietoja ei muisteta päivittää ja työn hedelmät ovat kituliaat. Montako vuotta siellä barrioilla on rampattu puhumassa siitä imetyksestä, ja montako maitojauhepurkkia tälläkin viikolla on jo ratsattu?

Ja me perustamme työryhmiä ja järjestämme seminaareja, puhumme suu vaahdossa aivoriihissä ja valtaamme konferenssikeskuksia ja jokaiselle osallistujalle tarjotaan kynät, paperit ja tarjoilut (jotka maksavat jokseenkin saman verran kuin se sokea pappa saa haalittua kasaan puolessa vuodessa), me emme saa öisin unta ja meidän on maailmantuska ja ahdistus ja huoli maailman epätasa-arvoisuudesta, mutta me emme ole saaneet aikaiseksi edes järkevää nimeä, jolla voisimme kutsua Sitä Mitä Me Emme Ole. Kehitysmaa on terminä ylhäältä norsunluutornista tähyävä, epätasa-arvoistava isoveljen silmä. Sitäpaitsi se kuulostaa herkästi siltä, että kehitys olisi nimenomaan siellä eikä täällä, jossa se oikeasti on. Länsimaat? Hah! eiväthän ne edes ole lännessä. Eteläkin on ilmansuunta eikä mikään helkutin ihmisarvoisten elinolosuhteiden mittari.
Ja mitä yritetään sanoa nimellä Pais en via de desarrollo - kehityksen tiellä oleva maa? Ovatko nämä maat yksissä tuumin matkalla johonkin samaan päämäärään? Ja oikeasti, eikö kenenkään suupieliä nyi tuo hauskasti onnahtava käännös? "Hus! Mene matkoihisi siitä. Olet kehityksen tiellä, senkin banaanivaltio."

Ja me mietimme päämme puhki sitä, miten kehitysmaahan, etelään, jonnekin sinne missä ei ainakaan ole länsi, saataisiin kehitystä. Me olemme miettineet sitä ihan tosissamme jo ainakin 50 vuotta ja hassanneet tulevaisuudenuskoa puhkuen rahaa, työvoimaa, kopiopaperia ja insinööritaidon voimannäytteitä. Elämään jäi legenda niistä traktoreista, jotka Hyväntekijät veivät Afrikkaan, ja jotka ruostuivat pellolle. Olivat liian passiivisia. Yritettiin helpottaa töitä ja tehostaa tuotantoa. Olisivat päässeet alkuun siellä. Eipä vaan apu kelvannut.

Hitto vie! Onko kehityksen pahin tulppa sittenkin se, että siellä - no, siellä, missä pippuri kasvaa, siellä, missä ei ole munankeittimiä eikä astianpesukonetta eikä lohkolämmittimiä eikä lämpörullia eikä paahtoleipätelineitä - ihmisten kyky sietää epävarmuutta ja vastoinkäymisiä, nauraa sille mille ei voi mitään, on suurempi kuin meillä? Johtuuko "hyvinvointi", jonka keskellä me nautimme paksusta tilipussista, Vepsäläisen sohvasta, Kotipizzasta ja seitsemän ja puolen tunnin työpäivästä, perusluonteestamme: siitä, että jos homma ei suju tai meillä ei ole oikeuksia tai pöydässä ei ole riittävästi juuri sellaista ruokaa kuin haluamme, me emme naura, vaan meitä alkaa vituttaa?

Miksi Siellä Missä Me Etuoikeutetut Emme Luojan Kiitos Ole Syntyneet ketään ei häiritse, kun joku puhuu julkisessa liikennevälineessä kovalla äänellä kännykkään? Kun joku etuilee, miksi ei synny joukkotappelua? Kun maahanmuuttotoimiston virkailija ilmoittaa puolen tunnin jonotuksen jälkeen ovenraosta että passit ovat nyt loppuneet ja uusia tulee joskus mutta ei ole tietoa milloin, miksi oven taakse kertynyt sakki ei nouse kapinaan, vaan hajaantuu? Miksi ihmiset eivät valita huonosta palvelusta esimiehille? Minkä ihmeen takia ihmiset alkavat vitsailla, kun työmatka katkeaa puoleksi tunniksi ruuhkan tai ratsian takia, ja miten hitossa se voi naurattaa, että kaatuu koko maailman nähden kadulla? Miten voi olla, että maassa, jossa sataa puolet vuodesta kuin esteristä, kenelläkään ei ole sateenvarjoja, eikä ketään edes haittaa, vaikka kastuisivatkin läpimäriksi - kunhan ovat muistaneet laittaa puhelimen muovipussiin?

Ja jos kehitys - mitä ikinä se sitten taas tarkoittikaan - on juuri se johtotähti, jota kaikkien tulee tavoitella, niin miksei samalla varoiteta siitä riskistä, että yhtälössä voi olla kohtalokas virhe? Että oikeasti meillä ei ole aavistustakaan siitä, mitä meidän pitäisi tehdä?

Mutta ei meitä niin vain lannisteta. Me ramppaamme kaiken aikaa näissä murheen alhoissa, vapaaehtoisina tai "kehitysyhteistyötä" tekemässä tai ihan vain matkalla, Oppimassa Elämästä. Palaamme laukut täynnä raakakaakaota ja ihanan eksoottisia artefakteja ja valokuvia joissa poseeraamme paikallisten kanssa ja, no, tiedättehän, kaikkea Autenttista. Koristelemme niillä matkamuistoilla kotimme. Teemme ystäville Paikallisia Ruokia ja unohdamme muka vahingossa, miten joku suomen verbi taipuu. Huokailemme miten siellä oli niin ihanaa. Ihmiset ovat niin lämpimiä ja ystävällisiä ja elämä niin paljon leppoisampaa ja stressiä niin paljon vähemmän, vaikka myönnettäköön: ongelmia on enemmän. Tässä kohtaa kuuluu nyökytellä vakavana ja kertoa vaikkapa esimerkki siitä papasta jätesäkkiin kääriytyneine pikku oppaineen.

Paluu helppoon ja turvalliseen ja mutkattomaan arkeen, jossa on turvavyöt, sosiaalihuolto, puhtaat kadut, saastuttamattomat autot, kuluttajansuoja ja bussiaikataulut. Ja yllätys yllätys, haluaisimme takaisin sinne... No, sinne, mikä ei ainakaan ole yhden maailman suurimman teknologiajätin kotimaa. Suomessa on tylsää ja ikävä ilmasto ja ihmiset ovat sisäänpäinlämpiäviä ja elämä on oravanpyörää ja verot liian korkeat ja jotakin tuntuu puuttuvan koko ajan. Tuntuu siltä, kuin olisit matkalla ilman, että joutaisit vilkaisemaankaan maisemia. Pelottaa, että et pääsekään sinne missä halusit käydä; että bussi hurauttaa pysäkkisi ohi ja heräät vasta päätepysäkillä. Haluaisimme lähemmäs elämää - herra paratkoon, omaa elämäämme -, mutta joskus tuntuu, että se on mahdollista vain jossakin, jossakin. Jossakin joka ei ole Lännessä.
Ja niin me tuhlaamme kaiken liikenevän rahan sinne... No, sinne matkustamiseen ja podemme pahaa omaatuntoa, koska tarpeestamme elää hetki preesensissä jää hirvittävä hiilijalanjälki. Me saastutamme niin hirvittävästi. Kehitystä on jarrutettava, ohjattava sitä oikeaan suuntaan, jotta ne eivät ryhtyisi saastuttamaan kuten me. Ja jotta ne eivät... Hmm. Tulisi meidän kaltaisiksemme? Kiireisemmiksi? Stressaantuneemmiksi? Onnettomammiksi? Muistat matkapuhelinyhtiön mainoksen alkuasukkaan lippiksessä. Muuttuisi liikaa?

...Takaraivossa kaihertaa jokin oivallus, joka tuntuu olevan hyvin relevantti, mutta jota ei saa tietoisuuden tasolle. Tulee yö. Et saa unta, koska ydinvoimalla pöhisevä katulamppu paistaa silmään ja Anttilasta ostettu ekologiseksi mainostettu pussilakanasetti onkin liian karkea ja unohdit taas kerran viedä biojäteroskiksen ja mietit, mitä hittoa oikeastaan teet tällä planeetalla. Tai mitä kuvittelet tekeväsi, senkin maailman pönkkä. Kun se ajatus sitten kirkastuu, lakkaat lopultakin soimaamasta itseäsi, epäilystäsi siitä, että siinä reikäisessä maailmankuvassasi ei ole mitään järkeä, kaipuutasi pikavuorosta verkkaan taivaltavan härkävankkurin rinnalle, virtuaalisesta todelliseen, vakuumipakatusta hyvinvoinnista sinne, missä paperihaavaa ei lasketa, missä on oikeaa kipua, mutta myös näkymättömiä ystäviä, joiden kanssa teet matkaa joka päivä, anonyyminä mutta ei koskaan ypöyksin. (On nimittäin niin, että kun meinaat liukastua, joku tarttuu taatusti käsipuolesta. Varovasti nyt, mami.)

Voisiko hyvinvointi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että ihminen voi hyvin?

Vihreä ihmelääke

2010-06-06T12:01:00.000-07:00

Taalla on nyt talvi. Talvi tarkoittaa taalla sadekautta, joka taas tarkoittaa sadekuuroja. Ne romahtavat peltikattoa vasten keskella yota kuin rekkakontillinen kivia ja efekti on sama kuin yrittaisit nukkua Placido Domingon konsertissa loppuaplodien aikaan. Hiekkatiet muuttuvat mutapelloiksi, joita pitkin loikkiminen sandaalit jalassa on melkoista hommaa. Muta on nimittain liukasta. Muita kenkia taas ei kannata laittaa jalkaan, koska ne joko kastuvat tai ovat liian kuumat, jos alkaakin paistaa aurinko.

Talvi on muuttanut Nicaraguan. Mangot alkoivat kypsya tuplavauhdilla ja kopsahdella varaston peltikatolle ja vieria sielta alas: Kops - swiiiish - tumps. Eilen keittioon ilmestyi kymmenen litran sankollinen avokadoja. Paivan sato. Avokadoja syodaan aamupalalla sellaisenaan gallo pinton, juuston ja kananmunien kanssa. Syon vahintaan yhden kokonaisen paivassa. Ei pitaisi olla pehmeista rasvoista puutetta.

Yhtakkia ilma oli sakeanaan musiikkia. Kummallisesti vislaavat linnut eivat lakanneet laulamasta edes yolla. Koirat olivat taynna louskutuksen iloa. Kukot herasivat helteisesta horroksestaan ja ryhtyivat huutelemaan jo kolmelta aamuyolla, tapansa mukaan kuin hivenen sydamistyneina siita, etta joku jossakin kaukana julkeaa aina kiekua takaisin. Kaskaat sirittivat niin etta tymbaalielimet iskivat kipinaa. Illan ensimmainen pimea hetki alkoi tulvia hassua kurnutusta; sanon otuksia teknosammakoiksi, koska ne joikaavat rytmikkaasti kuorossa monotonista biittia joka menee jotakuinkin nain:

e-e

e-e-e

e-e

Tapahtui muutakin. Muutamassa paivassa kuivuuttaan ratiseva maisema muuttui smaragdinvihreaksi paratiisiksi. Lehtivihrea on elaman merkki. Se hengittaa maailmaan happea, ravitsee laitumilla lonhostelevia luisevia lehmia ja hevosia ja saa liskot ja koppakuoriaiset hulluiksi. Se rauhoittaa levottoman katseen ja tyynnyttaa sielun kuin kehdon keinutus. Se on laaketta sielulle, mutta minulla on taipumus uskoa etta vihreys ruokkii myos ruumista.

Varsinkin talviaikaan minulla on ollut Suomessa tapana nauttia päivittäin pari teelusikallista sinimailasesta eli alfalfasta valmistettua viherjauhetta, joka sekoitetaan lasilliseen vettä. Kirkkaanvihreän, tuoreelle heinälle maistuvan juoman kumoaminen antaa mielestäni virkeän olon, vaikka en olekaan tarkemmin perehtynyt sen terveysvaikutuksiin – tai pikemminkin olen jo unohtanut, mitä sujuvasanainen konsulentti minulle muutama vuosi sitten terveysmessuilla luennoi. Yhtä kaikki, pidän viherjuomastani kovasti. Se virkistää, maistuu raikkaalta – ja tuntuu siltä kuin nauttisin jotakin tosi terveellistä.

Yksi ensimmäisiä asioita, joita kuulin Suomessa uudesta työpaikastani Soynicasta oli se, että siellä luotetaan samaan poppakonstiin, jolla pidän kaamosmasennusta ja talvista lorvikatarria loitolla. Joskus 80-luvulla David Kennedy –niminen insinööri aloitti Nicaraguassa projektin, jonka nimi kääntyy aavistuksen pateettisesti ”Elämän lehdiksi”. Hän opetti Soynican henkilökunnalle, miten vihreistä, syötävistä lehdistä valmistetaan extracto foliaria, lehtiuutetta. Kun tekniikka oli hallussa, Soynica jatkoi uutteen valmistamista ja ryhtyi järjestämään extracto foliar –työpajoja hyödynsaajille – toisin sanoen köyhälle väestönosalle.

Mutta mitä varten kukaan haluaisi syödä lehtimössöä tai –jauhetta, joka ei täytä vatsaa, maistuu – no, lehdille -, ja värjää suun kammottavan vihreäksi? Kun itselleni ei ollut jäänyt mieleen yhtäkään syytä, miksi litkin vihermehuani, ryhdyin Soynicalle saapuessani tutustumaan extracto foliariin suurella mielenkiinnolla. Sen ravintosisällöstä kerrotaan seuraavaa:

10 grammaa alfalfasta valmistettua extracto foliaria sisältää

5,1 g proteiinia

314 mg kalsiumia

8 mg rautaa

13 mg magnesiumia

126 mikrogrammaa sinkkiä

78 mikrogrammaa kuparia

920 mikrogrammaa beetakaroteeneja

3 mg E-vitamiinia

30 mikrogrammaa foolihappoa

Jos siis näin ollen vaikkapa kymmenkiloiselle lapselle annetaan päivittäin kaksi ruokalusikallista extracto foliaria, tämä satsi kuittaa viidenneksen päivän lapsen proteiinintarpeesta ja sisältää yhden päivän rauta-annoksen (jonka imeytymistä auttaa, mikäli uute nautitaan jonkin sitrushedelmän kanssa). Tämän lisäksi jauheella voi turvata 40 prosenttia päivän E-vitamiineista, ja A-vitamiinia siinä on kolmen päivän tarpeiksi.

Lehtiuutteesta on tehty lukuisia tutkimuksia seuduilla, joilla on paljon aliravitsemusta. Uute näyttää korjaavan tilannetta etenkin lasten anemian osalta hyvin kustannustehokkaasti. Toinen otollinen kohderyhmä ovat hedelmällisessä iässä olevat naiset, joiden raudansaanti on heikkoa. Lehtiuutteen foolihappo ehkäisee myös spina bifida –nimistä sikiön kehityshäiriötä. Ja tietenkin lehtiuutetta voi nauttia lisäravinteena, vaikka mitään erityisiä riskejä tai vaivoja ei olisikaan. Pieni lisä päivittäiseen kasvisannokseen tuskin tekee pahaa kenellekään, ja extracto foliar on kuin annos vihreää salaattia kutistettuna ruokalusikalliseksi jauhetta.

Nerokkainta uutteessa on se, että se on käytännössä kaikkien saatavilla, ilmaiseksi. Sitä voi valmistaa mistä tahansa syötävistä lehdistä: porkkanan tai punajuuren naateista, pinaatista tai alfalfasta. Täälläpäin käytetään paljon hedelmäpuiden lehtiä – vaikkapa tamarindia, jocotea tai avokadoa – sekä kurpitsan, yucan ja papujen lehtiä.

Suomessa on valtavat määrät syötäviä lehtiä, joita voi poimia luonnosta: nokkonen, poimulehti, vadelma, mustikka, väinönputki, voikukka, koivu, horsma… Lisäksi uutteeseen voi tuhota syötävät puutarhan lehdet herneen ja auringonkukan versoista juuresten naatteihin ja marjapensaiden lehtiin. Kesän ja kärpästen kunniaksi jaan nyt kanssanne salaisen reseptin, jolla voitte kokeilla ihmeitätekevän lehtijauheen valmistusta kotona. Purkki luontaistuotekaupasta ostettua lehtijauhetta maksaa kolmekymmentä euroa, joten valmistan tästedes itsekin talviaamujeni piristyksen omassa keittiössäni.

EXTRACTO FOLIAR

1. Kerää puhtaalta paikalta vihreitä, mahdollisimman nuoria ja virheettömiä lehtiä. Huuhtele lehdet useaan kertaan ja jätä ne sitten veteen likoamaan viideksi minuutiksi.

2. Silppua lehdet veitsellä ja aja silppu tehosekoittimella hienoksi. (Mikäli sinulla ei ole tehosekoitinta, tässä kohtaa voi käyttää mielikuvitusta – esimerkiksi Nicaraguan maaseudulla uute tehdään jauhinkivillä.)

3. Purista esimerkiksi sideharson avulla lehtimassasta mehu keittoastiaan – kattilaan, syvään paistinpannuun tms. (Sideharsoon jäävän kuituisen lehtisilpun voit lemmikkitilanteesi mukaan syöttää vaikkapa kanille, marsulle, rotalle, hevoselle, vuohelle tai kanalle.)

4. Kiehauta lehtimehua hetki kovalla lämmöllä. Kun mehun pinnalle erottuu selkeä vihreä kerros ja alle jäävä neste on kellertävän vihreää, sammuta hella ja kerää nesteen pinnalla oleva vihreä ”kerma” sideharsoon.

5. Purista uute sideharsolla kuivaksi. Lehtiuute on valmis.

Voit nauttia uutteen tuoreena tai kuivata sen. Jauheen käytössä on rajana vain mielikuvitus: ripottele lehtiuutetta esimerkiksi hedelmäsalaatin päälle, salaattiin tai muhennoksiin, nauti se murskatun banaanin kanssa tai hedelmätuoremehuun sekoitettuna.

Kuvissa extracto foliaria valmistaa työtoverini Nereyda näytösluontoisesti joukolle amerikkalaisia opiskelijoita, jotka kävivät tutustumassa Soynican toimintaan. En valitettavasti ehtinyt jäädä koko ajaksi heidän seuraansa, joten viimeisistä vaiheista ei ole vielä kuvia. Toivon, että pääsen pian kokkaamaan extractoa uudestaan ja saan ikuistettua koko valmistusprosessin.

No, extracto foliar ei ole kummallisin tuote, jota Soynicalla nautiskellaan. Jahka ehdin, kerron teille Soynicalla vallitsevasta merivesivillityksestä. Siitä puheenollen, taidankin hipsiä keittiöön nautiskelemaan lasillisen limellä terästettyä merivettä. Kuulumisiin!

Arjen ihmeitä (ahora si toi lista para el mmm mmm mmm)

2010-05-17T13:33:00.000-07:00

Jollakin tavalla Nicaragua osaa tehdä sen kerta toisensa jälkeen: juuri, kun kuvittelit saaneesi tuntuman tuiki tavallisesta, harmaasta ja aika ajoin varsin surullisestakin arkitodellisuudesta, se levittää eteesi punaisen maton. Tai järjestää hauskan yllätyksen. Viimeksi puhuin miehistä, ja oikeastaan tämä aihe on hyvä jatke paikalliskulttuuripohdinnoilleni.

Minulla on hovitaksikuski. Kotoa on matkaa Jinotepen keskustaan pari, kolme kilometriä, eikä kävelemään lähtö puoli kuuden aikaan aamulla juurikaan hotsita. Huomattavan usein minut poimii kyytiin Henry. Hän on tukeva, pyöreäposkinen herra, jolla on suuret silmät, leveä hymy ja nicaksi varsin mittava englannin sanavarasto, jota hän mielellään hioo tavatessamme ainakin tervehdysten verran.

Päivien mittaan olemme ehtineet rupatella kaikenlaista politiikasta uskontoon, parisuhteista ruokakulttuuriin ja matkustelusta Henryn elämäntarinaan, ja meistä on tullut kavereita – minusta ja vannoutuneesta sandinistiukosta, joka ajelee taksia, kuuluu kummalliseen uskonlahkoon ja povaa tuon tuosta maailmanloppua. Mutta se, että työskentelen vapaaehtoisena, on jotenkin jäänyt mainitsematta. Eräänä päivänä asia sitten tuli puheeksi.

”Haa, ymmärrän. Siis töitä ei tätä elämää, vaan ikuisuutta varten”, sanoi Henry. ”Sepäs vasta.” Hän oli kovin otettu siitä, että olen tullut tänne ihan varta vasten palvelemaan Nicaraguaa. En kehdannut sanoa mitään, mutta ajattelin, että pikemminkin Nicaragua tuntuu palvelevan minua.

Se ajatus oli profeetallista sorttia. Seuraavana aamuna, kun olin vielä nukkumassa, kuulin jonkun kiljuvan nimeäni fincan portilla. Henry oli tullut hakemaan minut töihin kotiovelta. Muutaman päivän päästä oveni eteen oli ilmestynyt säkki avokadoja. ”Se taksikuski toi ne”, ilmoitti vuokraisäntäni epäluuloisena; ”Kuulehan, ole varovainen näiden ihmisten kanssa. Ties mitä sillä on mielessä.” Sen päivän jälkeen Henry ei myöskään ole suostunut vastaanottamaan minkäänlaista korvausta siitä, että hän kuskaa minua keskustaan ja takaisin. ”No money. NO money”, hän toteaa painokkaasti ja laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin. On turha väittää vastaan, koska raha ei kerta kaikkiaan kelpaa. Yritän antaa Henryltä säästyneet seitsemän cordobaa (26 senttiä) jonkun liikuntavammaisen tai vanhuksen kerjuukuppiin, koska en ole tullut tänne säästämään; mitä enemmän jätän rahaa maahan, sen parempi.

Kyllä, minusta tuntuu absurdilta, että kolmentoista lapsen isä haluaa palvella minua ilmaiseksi. Mutta en voi alkaa vängätä vastaankaan. Veisin Henryltä sen ilon, jonka olen itse saanut kokea tehdessäni työtä, josta ei saa muuta korvausta kuin sen, että työllä on jokin merkitys.

Toissaviikolla lähdin töistä kohti bussipysäkkiä. Matkalla pysähdyin kaivamaan jotakin laukustani. Viereisestä putiikista ilmestyi arviolta nelikymppinen herra. ”¿Qué desea?” hän tiedusteli.

”En minä kiitos vain ole haluamassa mitään. Kunhan tässä seisoskelen”, vastasin puolihuolimattomasti.

”Sinä olet ollut täällä jo ainakin kaksi kuukautta. Hyppäät tuosta aina bussiin numero 119. Ja tykkäät syödä hedelmiä”, mies sanoi.

Jaaha, ja minkäs selvännäkijän minä nyt olen saanut kimppuuni, pähkäilin mielessäni.

”Minä olen töissä tuossa liikkeessä ja näen sinut melkein joka päivä. Menet aina tuonne mercadolle ja ostat hedelmiä. Ja iltapäivällä hyppäät bussiin. Minun nimeni on Vladimir. Hauska tutustua.”

Esittäydyimme. Minä vaihdoin jalkaa ja mietin, missäköhän vaiheessa se kysyy siitä poikaystävästä.
”Tunsin kerran samanlaisen tytön kuin sinä. Saksalainen. Se oli ryöstetty. Rahat, kortit, passi, tavarat – kaikki oli viety. Vein sen tytön syömään ja etsin sille majapaikan. Ja annoin rahaa, montakymmentä dollaria. Että se pärjää, kaikki oli nimittäin viety. Meistä tuli ystäviä. Se tyttö itki kun se lähti. Välillä kuullaan aina vieläkin toisistamme”, mies kertoi ja katseli autoja, jotka kaahasivat vihaisesti tööttäillen Mercado Huembesin ohi.
”Muistatkos vielä nimeni?”
”Joku venäläinen se oli”, totesin nolona. ”Ei jää hirveän hyvin nuo nimet päähän. Mutta kuule. Ystäväni odottaa minua, ja minun on pakko mennä. Mutta tosi hyvä tarina. Hienoa kun autoit sitä tyttöä.”
”V-L-A-D-I-M-I-R. Ensi kerralla muistat, ookoo? Hei, en pidättele sinua tämän kauempaa. Hyvää viikonloppua!”

Ihmisten spontaanius hymyilytti minua vieläkin, kun saavuin pysäkille. Mietin, miten paljon rakastan kohtaamisia, arkisia sattumuksia, ja miten ne ovat kuin ruokaa sielulle; yksikin sellainen kantaa monta päivää.

Yhtäkkiä nenäni eteen ilmestyi musta muovipussi.
Sama Vladimir, jonka kanssa puhuin viisi minuuttia aikaisemmin, seisoi nyt edessäni leveästi hymyillen ja ojensi muovipussia.
”Kun tykkäät niin paljon hedelmistä. Ota.”
Mangoja.

Tähän aikaan vuodesta täällä on mangoja. Juku, että täällä on mangoja. Joka toisen talon takapihalla ojentelee oksiaan apinanleipäpuun kokoinen mangopuujättiläinen. Minä en saa mangoista tarpeekseni. Auringon kypsyttämän mangon syöminen tuntuu melkein syntiseltä. Paksu, hunajainen mehu valuu leukaa ja kyynärpäitä pitkin ja tippuu vaatteille. Kiveä silmät kiinni imeskellessä hampaanvälit täyttyvät kuiduista ja saavat hulluuden partaalle, kun mango-orgia on ohi. Minä syön mangoja aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Syön niitä, kun minulla on jano ja syön niitä, kun minulla on tylsää. Söin kaksi juuri ennen kuin ryhdyin kirjoittamaan. Päivän saldo on kolme. Syön ehkä vielä kaksi.

Kun viime perjantaina nautin mangoaamiaista kävellessäni kohti Soynicaa, erään riippumattokaupan ulkopuolella keinutuolissaan istuva isoisä huikkasi: ”Chelita! Tykkäätkös mangoista? Täällä minulla on niitä sinulle lisää! Veni ven!” Pappa nousi kiikkustuolistaan, haki sisältä ämpärillisen mangoja ja alkoi lappaa niitä reppuuni.
”Hei, tosi kilttiä. Minä en kyllä ansaitse tätä”, sopersin ja mietin, mitähän se mahtaa haluta vastalahjaksi. Pappa katsoi minua silmiin.
”Tiedätkös tyttö, mitä meiltä puuttuu tässä maailmassa? Rakkautta, rakkautta ja rakkautta! Sitä, että vähän jeesattaisiin toisiamme täällä. Niin, että kun kävelet tästä ohi, piipahda ihmeessä sisään. Minulla on aina mangoja, ja niitä riittää meille molemmille.”

Sitten on se koira, josta kerroin jo aikaisemmin. Minun koirani, luurangonlaiha ja surullinen, kadun varressa odottamassa ruokaa, jotakuta joka huomaisi, että sillä on nälkä. Minä kannan sille luita, riisiä ja leipää, ja ihmisiä on hiukan naurattanut koko touhu. Mutta työkaverit ovat alkaneet kerätä lounaalla ruoantähteet pikku muovipussiin. ("Nämä on tämän chelan koiralle", ne selittävat comedorin rintavalle keittiömestarille, joka keittelee ulkomaalaisvahvistukselle kansallisylpeyttä puhkuen paikallisia erikoisuuksia indio viejosta vatsasoppaan.) Ja viime viikolla, kun kuljin koiran ohi aamuvarhaisella, huomasin, että se on jo aamupalalla. Sillä oli nenän edessä valtava luu, jota se järsi kuin viimeistä päivää. Iltapäivällä sen päivystyspaikalle oli ilmestynyt keko kuivamuonaa. Joku on tarkkaillut minua.

Sellainen on Nicaragua. Välillä se itkettää ja järkyttää ja säikäyttää, mutta ei kovin usein. Ihan tavallisena päivänä se kutittaa leuan alta niin kauan, että hymyilyttää väkisinkin. Niin kauan, että haluat lahjoittaa sen hymyn jollekulle toiselle, vielä tänään.
En ole eläessäni ollut näin korviani myöten rakastunut yhteenkään maahan.
(Ja niille, jotka ovat jo lopen uupuneita kuuntelemaan siirappisia rakkaudentunnustuksiani, voisin tarjota pitkasta aikaa vaikkapa juustoisimman loytamani reggaetonin.)

Liian pitkä postaus rakkaudesta, romantiikasta ja nicamiehistä

2010-04-28T09:12:00.000-07:00

Näin pitkien postauksien pitäisi olla laittomia, mutta päässäni on jo pitkään hautunut tällainen ajatusköntti, jota en osaa pilkkoa palasiksi. Kyse on arjesta, sen tuoksusta, jossa leijailee näkymättömiä viestejä. Feromoneja. Toisinaan enemmän kuin happimolekyylejä.

Kun tänä aamuna seisoin bussipysäkillä, ohitseni käveli jo naisen ikään ehtinyt rouva, jolla oli yllään valkoinen, hihaton paita. Olkavarteen oli tatuoitu pölkkykirjaimilla teksti: ”Roberto Carlos”. Toivoin hiljaa mielessäni, että tatuoinnin on generoinut jalkapalloartisti Roberto Carlos (en mene vannomaan, että olisin itsekään pystynyt vastustamaan kiusausta, jos joku olisi tullut tatuointikone ojossa vastaan vaikkapa vuoden 2002 MM-kisojen jälkeen). Jos taas Roberto Carlos oli naisen rakastettu, tatuointineulan alle jääminen on kyllä mielestäni melkoinen työtapaturma.

Olen nyt viettänyt tässä maassa yli kolme kuukautta, ja miesten ja naisten välisen dynamiikan seuraaminen on aika ajoin hyvin hämmentävää. Ensinnäkään kahden sukupuolen keskinäinen kanssakäyminen ei ole koskaan oikein luontevaa; jos täällä on olemassa naisten ja miesten välistä ystävyyttä, niin ainakin se on hyvin piilotettu. Romanttinen rakkaus lieveilmiöineen on sen sijaan väkevästi läsnä arjen sykkeessä. Busseissa soivat aamusta iltaan lemmenkipeät bachata-vaikerrukset, tasan yhtä hormonihöyryiset käännösiskelmät ja reggaeton, jonka lyriikat ovat oikeita lisääntymisvietin ylistyksiä. Naapurimme pitävät reggaetonista, ja isäntäperheen on kuulemma välillä käytävä pyytämässä, että stereoita laitettaisiin hieman pienemmälle siveellisyyssyistä. ”Herra paratkoon, meillä on täällä pieniä lapsia!”

Niin. Nicaraguassa naiset ovat naisia ja miehet ovat miehiä, ja ehkä juuri se lisää arkipäivään käsinkosketeltavan, siirapintahmaisen sähkön. Tämä sähkö leijuu ilmassa ja tunkeutuu ihohuokosiin; tiedättekö kesällä Linnanmäellä sen hattarakojusta tulvivan imelän tuoksun, jota voi melkein leikata sormella? Tuntematon ohikulkija puhkeaa ihailemaan toisen tuntemattoman ohikulkijan kauneutta. Ihmisiäkin on paljon, ja tilaa vähän. Joku hipaisee muka vahingossa hiuksia. Joku toinen istuu ihan lähelle, liian lähelle. On hymyjä, joiden taakse on kirjoitettu kysymys. On tarjouksia platonisesta ystävyydestä, jotka eivät vakuuta ketään. Tanssi putoaa vaivihkaa lanteisiin ja muuttuu varovasti tunnustellen yhä asiattomammaksi, hiuksenhienoksi leikiksi ajanvietteen ja soidinmenojen rajavyöhykkeellä. Joku, jota jo luulit kaveriksesi, alkaakin aivan odottamatta vongata seksiä. Tajuat liian myöhään, että ystävälliset signaalisi on voitu tulkita väärin. Ei auta, vaikka valehtelisit olevasi naimisissa. ”No onpa hyvä, että et ottanut miestäsi mukaan!”

Kaikki tämä on yhtä aikaa julkista ja kätkettyä – rohkeaa, mutta ei törkeää. Ei mitään, mistä kannattaisi aivan sydänjuuriaan myöten järkyttyä, saati ryhtyä kirjoittamaan feministisiä pamfletteja. Säännöt vain ovat erilaiset. Ne on tunnettava, niitä on tunnusteltava, ja niitä on kunnioitettava – varsinkin muukalaisen. Minun ratkaisuni on hienoinen etäisyys housuniekkoihin. Tuttavapiiriini kuuluu viisi miestä: vuokraisäntä, luottotaksikuskini Henry joka on kunnon aviomies ja ajaa rengasrikon uhalla perunamaatietä voidakseen kuskata minua töihin, mukava miespariskunta sekä muuan granadalainen, jonka mielestä on mukavaa vaihtaa tekstiviestejä, joiden pääsisältö on ”Mitä kuuluu?” ”Mitä teet?” ja ”Hyvää työpäivää!”

Pienillä ilmiöillä on toki olemassa rumatkin kasvonsa. On melko tavallista, että varsinkin romanttisen rakkauden kestomarinadissa vellovat miehet kokevat yksiavioisuuden rajoitteet ylivoimaisiksi. Totuuden puhuminenkin on hankalaa, jos on paljon salaisuuksia. Avioliiton ulkopuolisia lapsia on yhdellä jos toisella, ja uskollisuuden kanssa tuntuu olevan totisesti tekemistä. Varsinkin miehiltä näyttää luonnistuvan ties minkälaisten kolmio- ja neliödraamojen pyörittäminen ilman näkyviä tunnontuskia. En tosin usko, että niin toimivat vain miehet; kyse on jälleen kerran paikallisen soidinkulttuurin hienouksista. Aktiivinen aloitteentekijä kaikissa romanttisissa avauksissa on itseoikeutetusti mies. Naisten tehtävä on näytellä kunniallista ja vaikeasti tavoiteltavaa.

Näitä ilmiöitä asetellaan usein mielellään machismo-sateenvarjon alle. Onhan se totta, että täällä heiluu nyrkki, rommi maistuu, ukot ovat pahimmillaan umpimielisiä kuin Jukolassa ja yhden jos toisen miehen elämä on irtosuhteita sakeanaan. Minkään valtakunnan käyttäytymismalli ei vain yleensä synny tyhjästä; eilen, kun istuin bussissa, poikavauva läiski äitiään päin näköä, ja äiti nauroi ja yllytti. Kerran, kun bussin rahastaja oli joutunut keskellä päivää tappeluun ja paineli jääpalapussilla ruhjeisia kasvojaan, vieressä istuva kaunotar ei ollut pysyä minihameessaan – ilmeisesti rystysenjäljet naamassa tekevät kenestä tahansa himoittavan alfauroon, jolle keikistely kannattaa poikkeuksetta. Ehkä se mörökölli pian kohottaa ryhmysauvaansa, mojauttaa tajuttomaksi ja raahaa tukasta luolaansa mammuttipaistia syömään.

Machismo-stereotypia ei vain minusta ole erityisen kiinnostava, eikä sen puoleen myöskään kovin selitysvoimainen. Se on pikemminkin nöyryyttävä yleistys - ja epäreilua niitä kunnon nicamiehiä kohtaan, jotka kantelevat kadulla vauvojaan, jäävät kotiin hoitamaan lapsia, kokkaavat, siivoavat, raahaavat kauppakasseja, eivät yleensä valehtele, tallustelevat käsi kädessä raskaana olevan vaimonsa vierellä – ja pysyvät vuodesta toiseen samojen lakanoiden välissä kuin rouvansa. Machismo on myös miehiä ja heidän käyttäytymistään kahlitseva prässi. Painostava kulttuurinen rakennelma, joka vie miehiltä vapauden olla jotakin muuta kuin deodorantintuoksuinen, kauluspaitaan ja petolliseen charmiin kääritty rodeohärän ja satakielen lailla lupauksia livertävän tietosanakirjakauppiaan risteymä. Ei, en halua puhua koko asiasta. Tuntuu, että siitä puhuminen vain uusintaisi miesten jalassa roikkuvaa machismopalloa, joka estää heitä tekemästä elämänsä suhteen vapaita, sydämessä oikeilta tuntuvia valintoja.

Minusta selitystä sille, miksi asiat ovat täällä niin kuin ovat, on haettava vähän sieltä sun täältä. Machismo-selitysmalli on liikuttavan lapsenomainen, puusilmäinen tapa luupata miesten todellisuutta. Vähän niin kuin sanottaisiin, että kaikki Euroopan naiset Dublinista Novgorodiin ovat samanlaisia. Ja mitenköhän sitä Euroopan emansipoitunutta naiskulttuuria pitäisi nimittää, jotta sävy olisi varmasti yhtä halventava? Bitchismo?

Machomiehellä – jos sellaisen roolin tulee omaksuneeksi - on täällä hameniekkoja pyöritettävänään, mutta myös kannettavanaan kova taakka: on pakko olla miehekäs ja olla mies, kantaa kaikesta vastuu, korjata autot ja sähkölaitteet, tietää enemmän kuin nainen, avata ovet, auttaa naiset bussista alas, korjata vuotavat putket, juoda viinaa, voittaa muut miehet nyrkkihipassa, elättää perheensä. Parempi olla voivottelematta, vaikka kuinka ottaisi sydämestä ja hermot olisivat riekaleina. Arvatkaa, saako itkeä.

Kuvittelenko vain, vai onko nicamiehen kuvassa sittenkin jotakin tuttua? Paitsi, että kyseinen kuva on rullafilmikaudelta, mustavalkoinen – tai ehkä 80-lukulaisen tyylikkäästi polaroidi. Nyt 2000-luvullahan melkein kaikki suomalaismiehet ovat jo onnellisesti Uuden Mieheyden seesteisessä ja avarakatseisessa satamassa isyyslomineen, jätkien shoppailupäivineen, body pumppeineen ja ruoanlaittoharrastuksineen; sukupuuttoon kuolevia suo, kuokka ja Jussi -retroseksuaaleja löytääkseen on tiedettävä, mistä etsii. Kautta perustuslain kuudennen pykälän toisen momentin, meillä ei kuulkaa enää availla ovia, eikä tulla availemaan. Kammetkaa vaan akat itse bussista alas kun olette sinne kerran kiivenneetkin.

Maailman murheista

2010-04-13T19:33:00.000-07:00

Tama bloggaus on omistettu kaikille niille ihmisille, joiden maailmantuska on joskus lahtenyt lapasesta.

Pohjaton halu olla hyodyksi on aika ajoin hivenen raskas matkakumppani. Toisaalta myotatunto toisia elavia olentoja kohtaan on kokemukseni mukaan ainoa pomminvarma tapa tulla itse hiukan onnellisemmaksi, toisaalta se myos painaa takaraivossa niin, etta huomaat toisinaan kulkevasi kumarassa, koko maailman murheet kannettavanasi. Kun ymparilla on kaiken aikaa koyhyytta, kerjalaisia, huonoilla kyynarsauvoilla raahustavia amputoituja pappoja, liimaa imppaavia katulapsia, resuisia juoppoja ja loputon virta juuri ja juuri toimeen tulevia urheita ja parhaansa yrittavia ihmisia - niin, sitten jossakin vaiheessa ei valttamatta enaa tieda, missa on oikeassa paikassa. Tai mita kuuluisi tehda voidakseen myohemmin taputtaa itseaan olalle ja todeta, etta on saanut aikaiseksi jonkin muutoksen, joka muutti asiat paremmiksi.

Tahanastinen tyoni on ollut suureksi osaksi toimistossa istumista, hankehallintohommia, paperinpyoritysta ja sen sellaista - ja kun tuloksia ei nae valittomasti, iskee vakisin karsimattomyys. Onko minusta, hitto soikoon, mitaan hyotya? Toisaalta juuri toimistolla on suurten muutosten sydan. Siella laaditaan tyokaluja ja piirretaan linjoja, joista hyotyy pitkalla aikavalilla suuri maara ihmisia. Barrioilla taas muutos on yksinkertainen - ja pieni. Langanlaiha mummo selittaa silmat kirkkaina, miten tyttarentytar syo nyt soijaa ja on jo vahan vahemman aliravittu. Tarvitaan pieni kaannos, sellainen hoyhenenkevea pyllaytys, ja vatsavaivoja potevan vauvan huono imuote muuttuu hyvaksi, eika teiniaidin tarvitse enaa ostaa aidinmaidonkorviketta siina uskossa, etta hanen maidossaan on jotakin vikaa. Jos chela oikein painokkaasti hehkuttaa hedelmien terveellisyytta, ehka jonkun perhe syo tanaan hedelmia.
Naiden kahden tyonkuvani valinen ristiriita ei ainoastaan herata pohdintoja oman toimintani vaikuttavuudesta, se on myos mielenkiintoinen ja opettavainen maailma, josta imen itseeni kokemuksia ja perspektiivia - ja sielulleni ravintoa. Tahan mennessa olen oppinut, etta itse saan eniten iloa pienista muutoksista, jotka ovat helposti ymmarrettavia ja hahmotettavia eivatka vaadi toteutuakseen kymmenen kilon lomakepumaskaa. En tajua, miten joku YK:n paasihteeri jaksaa nousta sangysta ylos joka paiva.

Mutta joskus myos barriot tuntuvat liian suurilta. Kun astun kadulta polyiselle barriotielle ja peltihokkelit, tatuointejaan paivettavat viheltelevat tyhjantoimittajat ja puolialastomat, likaiset lapset alkavat vilistaa silmissa, kutistun peukalonkorkuiseksi ja tajuan, etta minulla on liian vahan annettavaa. Silloin sita kiinnittaa huomiota johonkin itsensa kokoiseen asiaan. Sellaiseen, johon vaikuttamalla saa hetkeksi itselleen hyvan mielen. Sen tunteen, etta tekee edes joskus jotakin, joka vaikuttaa suoraan jonkun toisen hyvinvointiin.

No, silloinkin sita voi tehda itsestaan aivan taydellisen idiootin. Yksi kertomus tosielamasta. Joka-aamuisen tyomatkani varrella tormasin kerran aivan jarkyttavan laihaan koiraan. Se oli sellainen vaaleankeltainen, whippetin kokoinen otus. Rintakehan tynnyri pingotti nahkan sen luiden ymparille, alla ei ollut mitaan. Luut ja nahka. Kaveleva koiraluuranko. Tai edes kaveleva. Siina se seisoi ja katsoi eteensa nakematta mitaan.
En saanut koiraa mielestani koko paivana, en illalla enka yolla. Seuraavana aamuna kavelin jalleen samaa kadunpatkaa, ja koira oli edelleen siina, katugrilleja myyvan kojun edustalla, likaojan reunalla, yhta toivonsa menettaneen nakoisena kuin eilenkin. Seuraavana paivana, kun olin menossa toihin, mukanani oli pala maitokakkua. Nakkasin sen koiran eteen ja jatkoin matkaa. Kun vilkaisin selkani taa, koira tuijotti kakunpalaa uskaltamatta edes maistaa sita, aivan kuin se ei olisi uskonut silmiaan.

Koiran ruokkimisesta tuli tapa. Jokseenkin joka tyopaiva, aamulla tai illalla, kuljin koiran ohi ja nakkasin sille pienen leivan tai rinkelin. Minut valtasi itsetyytyvaisyys. Kerrankin jokin yksinkertainen muutos, joka parantaa jonkun elamanlaatua!
Jossakin vaiheessa aloin kuitenkin huomata, etta minulla on yleisoa. Grillikojun takana aukeaa Pantasman barrio, pahamaineinen ja rutikoyha, ja barriolla asustelevat nuoret miehet istuivat kadunvarressa paivitellen chelaa, joka kantaa leipaa katukoiralle.
Eraana paivana - taisi olla viime torstai - pysahdyin.
"Kenen koira tama oikein on?" tiedustelin tervehdittyani nuoria herroja.
"Toi on sen omistaja", joku sanoi ja tonaisi kyynarpaalla vieressaan istuvaa kaveriaan. En tieda oliko kyseessa oikeasti koiran omistaja vai halusivatko pojat vain huomiota. Silla ei joka tapauksessa ollut niin valia. Kerroin uusille tuttavilleni, etta minun kavi koiraa kovasti saaliksi, koska se oli niin jarkyttavan laiha.
"No kylla se tuosta lihoo, kun sa syotat sita noin."
"Tuota, minulle on tullut vahan tallainen tapa. Kun kuljen tasta ohi, nakkaan joskus jotain pienta. Silla on varmaan aika kova nalka."
"No kato mua", sanoi oletettu omistaja hieman anteeksipyytavan nakoisena. "Ei ole ruokaa koiralle, kun ei ole ruokaa edes itselle."
Nielaisin kaksi kertaa. Olin jaanyt rysan paalta kiinni. Mina kannan leipakojusta tuoretta leipaa ja viiden cordoban herkkurinkeleita koiralle, jonka omistaja ei syo sellaisia evaita kuin unissaan.
Kerailin omahyvaisyyteni rippeita madantyneelta haisevasta rapaojasta, jonka reunalla seisoskelin leipapussini kanssa naama punaisena.
"No joo. Totta puhuen minakaan en kylve rahassa, koska olen vapaaehtoistyontekija, tuossa kulman takana Soynicalla", selitin herroille, jotka nayttivat tietenkin mittailevan siina kuunnellessaan kuppikokoani, kuten terveen nuoren latinomiehen tapoihin kuuluu. "Mutta sen verran minulla on, etta voin aina joskus jakaa tuon koirasi kanssa leipapalan tai pari. Onko se ihan ok?"
Jepjep, tottakai, kuului puolihuolimaton vastaus. Huikkasimme hyvastit.

Sitten tuli viikonloppu, ja viikonloppuja en sentaan vieta Managuassa. Maanantaina oli kiire. Jotenkin havettikin ajatella koko koiraa. Mietin, etta pitaisi vieda leipaa sille omistajalle. Mutta tanaan, kun menin toihin, koira nukkui grillin alla ja naytti todella huonovointiselta. Se ei kai ollut syonyt taaskaan mitaan.
Oli pakko. Kun kavin lounaalla, kerasin kananrippeet ja keittobanaanit ruokaseuralaisteni lautasilta. Siita tuli kaksi lounasta koiralle - tosin ravintolan koira jai nuolemaan nappejaan, mutta katsoin sen olevan varsin hyvassa lihassa jo valmiiksi -, ja toisen kiikutin kertakayttolautasella grillikaupan eteen tanaan toista palatessani.
"Eh, perro!" Hihkaisin koiralle ja lopsautin lautasen sen eteen. Se alkoi syoda sen nakoisena, etta johan sita palvelijaa on odotettukin, koko viikonloppu ja viela maanantai.
Ei tuoretta leipaa, mutta biojatetta sentaan, tuumailin mielessani ja ajattelin, etta olin ehka oivaltanut jotakin katukoirien ruokintaetiketista. Tuntui silta, etta joku tarkkaili. Vilkaisin ymparilleni, ja nuoret ystavani heilauttivat minulle viereisesta peltikatoksesta katta, nauraa viuhottaen. Tervehdin takaisin.
"Que le vaya bien", ne huikkasivat, ystavallinen toivotus hengenvaaralliselle kotimatkalle.
Ihan parasta on se, etta niiden koiralle on Soynican jaakaapissa ruokaa viela huomiseksikin.

Työkuulumisia

2010-03-19T14:20:00.000-07:00

Niille, joita kiinnostaa (hoi hoi, Laura Lager siellä KEPAn Suomen-haarakonttorissa), ajattelin kertoa hieman työasioita ennen kuin taas siirryn takaisin omaan leipälajiini eli houruamaan epäolennaisuuksia.

Viime viikolla (oliko se tosiaan vasta viime viikolla?) Movimiento Comunalin Guadalupen tukikohdassa järjestettiin se kuuluisa terveellisen ruoan foorumi. Ilmassa oli kovan kaliiperin bakkanaalin tuntu jo kättelyssä: foorumi oli taipunut paikalle viritetyissä mainosbanderolleissa kyläjuhlaksi, ja olimme raijanneet Matagalpan humusta mukanamme myös DJ:n. Reipas nuorukainen hyppäsi auton lavalta takki auki pöytänsä taakse ja antoi rampan kalkattaa. "Täällä minä istuttelen sapuskaa omalle palstalleni ja siitä saavat penskat syödäkseen, hiiohoi ja kauan eläköön ruokaturva", kiekui haitarin säestämä kultakurkku.

Tapahtuman tähtiesiintyjinä olivat Movimiento Comunalin primus motor Janett sekä kaksi chelaa, joista toinen oli Matagalpan oma tyttö Maija, ja toinen pitää alla olevassa kuvassa huikean jännittävää powerpoint-esitystä eli nicaraguaksi photoshowta.

Kerroin aikaisemmin myös taannoisesta colaboradora-naisten koulutuksesta Soynicalla. Tässä joukko barrioiden urheita ihmeidentekijöitä opin tiellä:

Eilen Soynicalla oli kokkauspäivä. Saattaapa olla, että kuulette sen hedelmistä enemmän tuonnempana, pidän teidät ajan tasalla. Pieneksi alkupalaksi kuitenkin taivaallinen... lämmin salaatti? Salsa? Lisäke?, jonka tähtikokki loihti muun toiminnan ohessa, kun käteen osui vahingossa kourallinen banaaninkuoria. Rrrriico.

Hyvää viikonloppua!

Tiedät olevasi Nicaraguassa, kun…

2010-03-11T07:52:00.000-08:00

* Jokaisella arvonsa tuntevalla naisella sojottaa kampauksesta lyijykynä.

* Tilaat kioskilta virvoitusjuoman. Myyjä löräyttää sen pullosta muovipussiin ja tökkää pillin perään. Kun yrität juoda pussista, löydät juomat rinnuksiltasi.

* Pizzeriaa kutsutaan pizzaksi. (Pizzaa ei sentään pizzeriaksi.)

* Saat sakot jos ajat autoa ilman turvavyötä. Mutta jos taiteilet yhdellä jalalla, side silmillä huteran näköisen laatikkopinon huipulla 100 km/h ajavan auton lavalla, poliisi heilauttaa kättä tervehdykseksi.

* Turvavöitä ei silti käytetä, koska ne korvaa maan arvostetuin vakuutusyhtiö: kuski tekee ristinmerkkejä ja auton kyljessä lukee Kuljetus Nasaretilainen.

* Kun kuljet kadulla, vanhemmat herrat tervehtivät läsnäoloasi suhisemalla tai sanomalla "Chelita." Nuoremmat paikalliset uroot teroittavat sinuun mielellään ruosteista englantiaan. Huomaa, että kun he sanovat sinulle bye bye, se ei tarkoita ”Korjaa luusi” vaan ”Heippa, söpöläinen”.

* Tilaat kahvia maidolla ja saat maitoa kahvilla: siis keitettyä maitoa, johon on ripoteltu päälle muutama jyvänen murukahvia.

* Tupakointikieltojen sijaan näet kaikkialla ukaaseja, joissa lukee: ”Tähän ei saa virtsata.”

Tiedät olleesi liian kauan Nicaraguassa, kun…

* Päästäsi sojottaa lyijykynä.

* Toteat, että tässä helteessä rinnuksilla helmeilevä virvoitusjuoma on sangen virkistävä elementti.

* Laitat kiireesti turvavyön päälle nähdessäsi poliisin ja irrotat sen seuraavan kulman takana hihitellen omalle nokkeluudellesi.

* Kommunikoidessasi jonkun kanssa huikkaat joka lauseen perään: Kuulitko?

* Sanot minuutin pituisen puhelinkeskustelun aikana 45 kertaa ”Dale pues”

* Kielitaitosi ei ehkä ole parantunut merkittävästi, mutta käytät kyllä sujuvasti lukemattomia viittomia, joita ymmärtävät sujuvasti myös paikalliset kuulovammaiset.

* Nähdessäsi saniteettitiloissa rullan vessapaperia lennät ällistyksestä pyrstöllesi. Jos näet hämähäkin, sanot: ”Anteeksi, en tiennyt että tämä oli varattu.” Olet tottunut siihen, että hämähäkit käyttävät vessoja enemmän kuin ihmiset.

* Et enää voi kuvitellakaan syöväsi hedelmiä kypsinä, saati sitten ilman suolaa ja chilietikkaa

* Kävelytahtisi on hidastunut pysyvästi sellaiselle tasolle, että tarvitset puoli tuntia edetäksesi korttelin päästä päähän.

* Menet pizzeriaan ja teet tilauksen. Kun tarjoilija tuo pizzan pöytään, vilkaiset sitä puolihuolimattomasti ja tiedustelet happamaan sävyyn: Jaaha, ja missäs viipyvät pavut?

Chelan hätätilakoulu, osa 1: Trooppiset hyönteiset

2010-03-09T09:14:00.000-08:00

* Mañana=huomenna
* Ayer=eilen

Tämä blogi on alkanut näyttää siltä, että pällistelen täällä kaiket päivät hyönteisiä, retkeilen, istun kadunkulmassa tekemässä havaintoja, makaan riippumatossa ja syljen mandariininsiemeniä. Mutta kun oikein mietin asiaa, niin pääosin taidan kyllä tehdä töitä.

Lähtöolettamukseni Soynicaan saapuessani oli, että arkeni kuluu leppoisasti barrioilla käyskennellessä ja keinutuoleissa liekutellessa. Ajattelin, että tapaan vähän äitejä ja vauvoja, tuen täysimetystä, kauppaan Soynican tähtituotteita kuten lehtiuutetta ja soijajuomajauhetta, ja elelen kiireetöntä mañana-todellisuutta, kaukana arjen temppuradoista kuin sirkuksesta karkuun päässyt puudeli. Katin kontit. Minä en ole päässyt näkemään vilaustakaan mistään mañanasta; sen serkku ayer kyllä pistäytyi eilen toimistollamme. "Milloin haluaisitte nähdä palkkatoiveeni ja aikatauluehdotukseni?" Tiedusteli muan kohtelias työpaikkahaastateltava silmälasejaan kohottaen.
"Ayer! Täräytti kollega. Herran silmälasit putosivat takaisin puoleenväliin nenää.

Aikomukseni oli viettää työviikostani ainakin kaksi päivää barrioilla kouluttajanaisten vetämissä lapsi- ja äitiryhmissä, mutta toistaiseksi olen päässyt tavoitteeseeni tasan kerran. Muu aikani on kulunut toimistolla. Olen ollut marco logico -työryhmässä, suunnittelemassa koulutuskokonaisuuksia, vääntämässä kaavakkeita ja viilaamassa sopimusehtoja; olen istunut muutamat palaverit donorien kanssa, pitänyt kommunikaatioyhteyksiä yllä lähettävään järjestöön päin ja tulkannut suomalaisryhmälle pidetyn puolentoista tunnin matinean Soynican toimintaperiaatteista (ai oliko vaikeaa? Oli.). Olen yrittänyt tuuppia lähettävän järjestön projektia eteenpäin, osallistunut diabeetikkojen ravitsemuskoulutukseen ja hikoillut ammattitermien kanssa. Toissa viikolla koulutettiin koko viikko colaboradora-rouvia. Perjantaina olen menossa Movimiento Comunalin terveellisen ravitsemuksen seminaariin Matagalpaan - mikä on mukavaa, koska pääsimme toteuttamaan ohjelman yhdessä Oulu-Matagalpa-seuran ETVO-Maijan kanssa. Muutenkin tällainen kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö on varsin järkevää ja avartavaa.

Jaa, että miten kielitaitoni on mahdollistanut nämä kaikki jännittävät työtehtävät? Tosi helposti. Temppu on tämä: Tuijotetaan puhujaa suu auki ja aistit äärimmilleen viritettyinä. Kun kommunikaatiosta on saatu irti 20 prosenttia, sanotaan: bueno. Sitten arvataan loput.

Tähän mennessä metodi on toiminut melko moitteettomasti, ja vajaassa puolessatoista kuukaudessa ehtii parantaa kuullunymmärtämistä. Luulin jo päässeeni kuiville, koska kukaan ei ole koskaan maininnut mitään (Tosin en olisi varmaan ymmärtänyt, vaikka joku olisi joskus huokaissutkin: "Tuo puupää ei taida tajuta mitään tästä budjetista, vai mitä luulet, Herenia?). Olen oppinut uusia sanoja ja päässyt briljeeraamaan niillä esimerkiksi kokouksissa, joiden sisällöstä olen tavallista paremmin kärryillä. Mutta eilen ne sitten saivat minut kiinni.
"Onko teille kovin vaikeaa tehdä töitä espanjaksi, Doña Nina?" kysyi työtoveri juuri, kun kuvittelin selvinneeni kunnialla rekrytointikuulusteluun osallistumisesta.

"Ei oikeastaan", teki mieleni vastata. "Niin pitkään kuin olen äänieristetyssä huoneessa, istun täysin liikkumatta, tuijotan puhujan naamaa kuin kobra ja teen tämän kaiken hengittämättä samalla, pärjään kyllä." En osannut sanoa tätä kaikkea espanjaksi ilman kymmenen minuutin mietintätaukoa, joten sössötin jotakin puolivillaista siitä, miten joka päivä on helpompi kuin edellinen. Niin, siltä minusta kyllä tuntuukin. Minulla vain on omat epäilykseni: joko minä opin kieltä tai sitten ympäristö hidastaa puhetta. Tässä maassa on niin huomaavaisia ihmisiä. Kullanarvoisimpia itsetunnon pönkittäjiä ovat taksikuskit: vaikka sanoisit niille "BUENAS DIOS, OM HERZVON PIGNOUNNPH!", niin vastaus on, että kylläpä neiti puhuu hyvin espanjaa.

Ai niin, niistä trooppisista hyönteisistä. Aamulla, kun menin keittiöön paistamaan kananmuniani, tiskialtaan oli vallannut hiivatinmoinen hämähäkki. Minä pelkään hämähäkkejä enemmän kuin koleraa, osteoporoosia ja liikenneonnettomuuteen joutumista yhteensä. Aikani siellä hihkuin ja hyppelin kitapurjeet ojossa, kunnes totesin, että hämähäkillä oli poikkeuksellisen hyvät perustelut kököttää lavuaarissa: metrin pituisista koivistaan huolimatta se ei pystynyt kiipeämään tiskialtaan liukkaalla pinnalla. Sillä oli niin sanotusti huono päivä, ja vuokraisäntä tukevine peukaloineen oli kivenheiton päässä, valmiina astumaan millä hetkellä hyvänsä keittiöön ja tekemään selvää hirvityksen ainoasta elämästä. En vieläkään tajua, mistä se rohkeus sitten viimein tuli, mutta kun olin aikani tasoitellut rytmihäiriöitäni, otin paistinlastan ja autoin hämähäkkiä hellävaraisesti takalistosta tuupaten, kunnes se oli tiskipöydällä. Se viipotti lattianrakoon kiireettä, muina miehinä. Minä tiskasin paistinlastan ja pistin sen kiireesti paikalleen todeten, että en ikinä ilkeä kertoa tapahtuneesta yhdellekään täkäläiselle. Minusta on tulossa herkkätunteinen höpsö.

Lähipiiri kauhuissaan: chela kadoksissa!

2010-03-02T09:56:00.000-08:00

Pitihän sitä käydä rannallakin. Meitä lähti viikonlopun viettoon kokonainen retkikunta, Jinotepen suurperheemme kahden chelan tähdittämänä. Matka kuivan tropiikin läpi sujui auton lavalla kököttäen rattoisasti siihen saakka, kun jostakin ihan läheltä alkoi kuulua senpäiväistä murinaa. Ääni tuli puussa kuhistelevista apinoista, mikä oli ihan helpottavaa. Minä kun jo, että puuma.

Leiriytyminen ei sitten ollutkaan mitä tahansa survival-matkailua. Perhe pystytti vanhan riippuliitimen alle vaikuttavan keittiön ja olohuoneen yhdistelmän ampiaispyydyksineen, ja vauvalle oli tietenkin mukana leikkikehän virkaa toimittava sänky. Mukana oli myös ajanvietettä, kilokaupalla lihaa ja hedelmiä, muovituoleja, vesimelonin kokoisia jääkimpaleita (pienemmät sulavat liian nopeasti) ja tietenkin gallo pintoa. Kuka hullu nyt lähtisi rannalle ilman gallo pintoa?

Toimistossa istumisen jälkeen oli taivaallista päästä ulkoilmaan. Aurinkokin tuntui iholla niin jumalaisen ihanalta ja lämpimältä, kuin olisi uinut haaleassa vaniljakiisselissä. Juoksin aamulenkin rannalla ja pelasin erän jalkapalloa. Käväisin uimassa. Köllähdin ottamaan aurinkoa. Kipaisin ottamassa valokuvia ympäristöstä. Päätin lähteä uudestaan uimaan. Vilkaisin jalkojani, ja niistä oli yhtäkkiä tullut kirkkaanpunaiset. Aamupäivän tunnit vilistivät filminauhan lailla silmissäni: minä lenkillä, minä jalkapalloilemassa, minä siellä ja täällä bikinit ojossa. Tajusin, että lähitulevaisuudesta tulisi todella tuskallinen.

Kipu alkoi paluumatkalla. Istuin lievissä kuumehoureissa puolitolkuttomana auton lavalla ja tuuletin mansikkasmoothien värisiä koipiani. Vannoin, että en ikinä, ikinä, ikinä enää käytä aurinkorasvaa, jonka suojakerroin on alle sata.

Itseruoskintani ei kuitenkaan riittänyt läksytykseksi. Kun maanantaina palasin töihin, jouduin pomoni Ruthin puhutteluun. "Tyttö! Mitä sinulle on tapahtunut?" Hän älähti silmät suurina, kun astuin ovesta. "Sinähän olet kuin rapu!"
Joo joo, tiedetään, minä huokasin. Vielä lauantaina kuljin nimellä chela, tänään olen saanut kuulla olevani mansikka, tomaatti, rapu tai punajuuri. Juuri kun olin aikeissa lohdutella Ruthia siitä, että rusketuksesta on sentään tulossa syvä, hän jatkoi saarnaansa.
"Ymmärrätkö mitä olet mennyt tekemään? Jos et lopeta tuota rannalla hyppäämistä, sinusta tulee tällainen kuin minusta!" Hän tökki etusormella maitokahvin väristä kyynärvarttaan. "Musta! Sitäkö sinä haluat, häh?"

Ruth parka. Ymmärrän häntä täydellisesti. Nicaragualaiset naiset ovat usein hyvin huoliteltuja ja kauniita. Kauneus on pääomaa, kuten missä tahansa muualla maailmassa vuonna 2010. Työmatkatoverinikin kaivavat aamuisin hyvissä ajoin ennen Managuaan saapumista laukustaan Cliniquen rasvapurkit ja Lancomen puuterit, joihin he kaikesta arsenaalista päätellen törsäävät vähintään puolet palkoistaan. Ja sitten toimiston nurkassa kököttävä ihanan kalpea kalorilaskuri meni pilaamaan parhaan syömähampaansa. Jos jokin on täkäläisten mielestä täydellisen kaunista, niin vehnäjauhovellin värinen iho. Ruskettuminen, olipa ihonväri lähtötilanteessa mikä tahansa, on auttamattomasti passé. Että se siitä rantalomailusta.

No, tätä alennustilaa odotellessa holvaan Bepanthenia naamaan ja viihdytän ystävyyskansaa heleän värisellä, rasvasta kiiltelevällä olemuksellani. Ja mietin, mitä kirjoittaisin teille barrioista. Tai colaboradorista, barrioiden sankarittarista, jotka kävivät täällä viime viikolla koulutuksessa. Tai machismosta ja sen vastavoimasta: tasa-arvoa saarnaavasta, lapsia hoivaavasta ja keittiössä häärivästä nicamiehestä. Ruokajuttujakin on pyydetty. Ainoa este on työnteko, joka häiritsee tätä harrastustoimintaani hyvin ikävällä tavalla. Mutta palaan asiaan, jahka taas ehdin. Kuullaan pian!

Tres kilometros de pura Nicaragua

2010-02-23T10:49:00.000-08:00

Elämän tavanomaisuus on kuitenkin suhteellinen ilmiö. Koska kuljen päivittäin töissä Managuassa, tapaan enimmäkseen kuuliaista, työssäkäyvää, keskiluokkaista kansaa - kelpo työhevosia, jotka puurtavat pitkiä päiviä keskinkertaisella palkalla kuten ketkä tahansa duunarit missä päin maailmaa tahansa. Täällä tosin työnsaannin edellytyksenä voi joskus olla se, että hankkiudut ensin sandinistien riveihin. Puoluekirja taskussa avaa monia ovia. Sokerina pohjalla ovat kaiken maailman marssit ja muut profiilinnostatuskekkerit, joihin saat osallistua työajalla.

Viikonloppuaamuisin minulla on tapana kävellä Jinotepen keskustaan sen sijaan, että kolistelisin sinne mikrobussilla. Arvioisin, että matkaa on noin kolme kilometriä. Jinotepe on tuppukylä, jonka lähiöissä eletään tuppukylän arkea. Viime sunnuntaina kävelin matkan kiireettä ja imin itseeni tätä jokapäiväisyyttä, kunnes olin pitkästä aikaa umpihumalassa typerän onnellisesta, autistisesta muukalaisuuden tunteestani.

Fincan ja muun maailman välillä on kaksi piikkilankaporttia, joiden avaamisessa kestää tovi. Ne on viritelty turvaksemme, ihan varmuuden vuoksi, vaikka ei täällä koskaan mitään tapahdu, sanoo vuokraisäntä. Aamulla on vielä sellainen lämpötila kuin Suomessa kesäkuussa, mutta pitkähihainen paita olisi liikaa.
Matka jatkuu vasemmalle. Tietä, jota pitkin kuljen, sanotaan tieksi, vaikka oikeastaan tie lähti edellisten sateiden matkaan ja jätti jälkeensä perunapeltoa muistuttavan, keskustaan johtavan uran. Se on monelle taksikuskille liikaa. "Menettekös kovin perälle, chela?" Ne kysyvät epäröivällä äänellä, kun yritän kalastaa kyytiä kotiin. Kivisimmällä osuudella näkee aika usein taksikuskeja vaihtamassa autoon uutta rengasta.

Kulman takaa kuuluu laukkaavan hevosen ääni. Cowboyhattuinen, viiksekäs herra nelistää rivakan näköisellä hiirakolla ohitseni hartiat korvissa ja kädet rinnan korkeudella. Hännätön koira luikahtaa ohitse ja katoaa oviaukkoon, josta tulvii paistettujen kananmunien tuoksu. Kukot ovat lakanneet rääkymästä ja liehittelevät kanarouviaan tai tonkivat roskia. Muovikasseja on paljon ja kaiken värisiä. Ne koristavat tienvarsia ja pikku peltoja, joissa vuohet ja hevoset yrittävät kaivella roskien ja kuivien korsien seasta jotakin syötävää.
Tien varressa nököttää sinivalkoinen pulperia, valikoimaltaan pientä lähikauppaa muistuttava kioski, jossa jokunen lapsi norkoilee ostamassa herkkuja. Kun kuljen ohi, ne sanovat: adios. Täällä sanotaan aina vastaantulijoille ja ohikulkijoille adios, vaikka yritin pitkään sitkeästi toivottaa hyvää päivää. Ässää kuuluu suhuuttaa pitkään. Adiossssssssssssssssssssss.
Törmään melkein joka aamu samoihin teinikolleihin, jotka paimentavat kahta niinikään keskenkasvuista sonnipoikaa laitumelle. Toisen tunnistan tavalliseksi nautaeläimeksi, toinen on sitä pitkäkorvaista, kaulaheltalla varustettua sorttia, josta en tiedä onko se puhveli, gnu vai kirahvi. Elikoilla on pitkät talutusnyörit,ja ne katsoa mullistelevat minua joka kerta yhtä ällistyneinä. Olen varma, että jonakin kauniina päivänä ne oppivat sanomaan: Chela! Pojat antavat mullikoiden töpötellä minua kohti ja nauravat, kun annan niille kunnioittavasti lisää tilaa. Adiosssssssssssssssss.

Kaupungille on menossa muutakin väkeä, äitejä ja mummoja lapsineen, jokunen vanha, valkoiseen kauluspaitaan ja suoriin housuihin sonnustautunut ukko. Vastaan tulevien, kävelyvauhtia matavien härkävetoisten kärryjen päällä keikkuu pino polttopuuta ja taas yksi huonohampainen viiksiniekka, joka herää chelattelemaan ja kehumaan minua lindaksi, preciosaksi ja bonitaksi. Täällä ihmisillä ei ole myöskään varaa käydä usein optikolla. Voisin käydä optikolla itsekin, sillä meinaan tuon tuosta kompastua. Kivikkoisella tiellä on opeteltava nostelemaan reippaasti jalkoja. Joku on vielä varmuuden vuoksi levitellyt keskelle tietä erän risoja kenkiä barrikadiksi - tai sitten ne ovat pudonneet sähkölangalta. Täälläkin on muodikasta nakella kenkiä roikkumaan langoille.

Olen jo melkein kaupungilla, kun näen jotain, mikä saa minut virnistämään huvittuneena: tien varteen on parkkeerattu kuorma-auto, jonka lastina on patjoja - jostain syystä täällä myydään joka paikassa patjoja -; patjaröykkiön päällimmäisenä lekottelevat kuski ja apupoika, jotka näyttävät olevan umpiunessa. Ehkä tällaisista näyistä syntyy mielikuvamme mañana-meiningistä, osittain melko vahvastikin kuvitteellisesta kulttuurisesta rakennelmasta, jonka syvintä olemusta olemme viime aikoina halkoneet iltaisin kämppäkaverini Tiinan kanssa. Ehkä tämä on sitten sitä mañana-meininkiä. Mutta kuka tietää, mistä kaukaa herrat ovat patjansa tänne ajaneet, ja kuinka pitkäksi heidän työpäivänsä muodostuu. Patjat eivät varmaankaan mene kuumille kiville, sillä nurkan takana on toinen ja kolmaskin patjakauppias. Pitäisikö silti näyttää tehokkaalta ja dynaamiselta? Jos joku tarvitsee patjan, hän kyllä herättelee myyjätkin samalla vaivalla. Täällä osataan tarvittaessa käyttää äänihuulia, todistaa keskiaikaisen näköisiä puukärryjä työntävä mummikin.
"Tor-TIIIIIIIIIIIIIIIL-laaaaaaaas."

Patjakioskille vieläkin hymyillen suuntaan kohti toria. Olen aikeissa ostaa muutaman mandariinin, banaanin ja kupin kahvia matkalla cyberiin, joiksi ne kutsuvat nettikahviloita ilman kahvia. Mietin sitä tosiasiaa, että en oikeastaan yhtään pidä valokuvaamisesta. Matkalla olen taas kerran muistanut miksi: jos aikoo kokea jonkun hetken sellaisena kuin se on - hännättömän koiran livahduksen oviaukosta, liehittelevän ukon härkäkärryjen puikoissa, adioksia huutelevan mummon, joka kantaa ostoksia punaisessa säkissä päänsä päällä -, ei voi kaivaa kameraa laukusta ilman, että muuttaisi jollakin tavalla tapahtumien kulkua. Miksi minusta tuntuu, että kaikki menisi vähän pilalle? Tuloksena olisi riehakkaita poseerauksia, kummallinen asetelma jossa yksi on subjekti ja toinen objekti, päivittelyä siitä, miten rikkailla valkonaamoilla on pelinsä ja vehkeensä. "Kelaas tätä, Alfonso. Olin ajamassa härkien kanssa polttopuita, ja yhtäkkiä siihen tuli joku pohjoisamerikkalaisen näköinen eukko, joka halusi ottaa minusta kuvan! Kiäähkiähkiäh!"

Minulla on silti kotiläksynä valokuvausta. Voi tosin olla, että nakitan tehtävän 12-vuotiaalle nuorelle ystävälleni, joka pitää kuvaamisesta. En haluaisi päästää irti siitä kutkuttavasta tunteesta, että saan liimautua tämän verkkaan virtaavan elämän kylkeen ja olla melkein huomaamaton.

Ihanan erilaista!

2010-02-21T07:33:00.000-08:00

Yksi kummallinen ilmio tuli eteeni, kun eraana iltapaivana ojensin taksikuskille sadan cordoban setelia.
"Oijoi, chelita, eiko teilla ole sencilloa? Minun vaihtorahani menivat edellisen asiakkaan matkaan."
Kaivelen turhaan taskujani. Ei penniakaan. Mitas nyt tehdaan?
"Mihin olette matkalla? Voisitte kayda kysymassa bussista, voisivatko ne rikkoa tuon satasen."
Hamillani lahden sataseni kanssa taksista ja katoan ihmisvilinaan ajatellen, etta tata ei koskaan voisi tapahtua Suomessa. Taksista ei lahdeta viipottamaan maksamatta.
Bussin rahastaja nayttaa gangsterilta. Silla on Billabongin lippis ja nuhjuisia tatuointeja. Minulla on tuolla yksi taksikuski, joka odottaa vaihtorahaa, mina selitan.
"Ja sina olet menossa Jinotepeen. Jaahas. Istuhan kyytiin. Missa se kuski on?" Rahastaja tiedustelee.
"Tuolla jossain", huidon neuvottomana ihmismassan tuolle puolen. Suuntavaistokin taisi jo kadota.
Rahastaja nappaa sataseni ennen kuin ehdin tajuta, mita on tapahtunut, ja haviaa. Sinne meni, totean - eika billabong-lippista nay enaa pitkilla lakeuksillakaan.

Rahastaja palaa, kun bussi on jo kaartanut pois katoksesta. Han istuu muina miehina purkkaa jauhaen kyytiin. Taisi vaihtorahat unohtua, arvailen ja kuittaan koko tapahtuman silla tosiasialla, etta nykykurssissaan 100 cordobaa - vaikka silla taalla saakin ostettua yhta sun toista - vastaa kolmea ja puolta euroa.
Mutta kun koittaa muiden matkustajien rahastuksen aika, vaihtorahani kulkevat kadesta kateen penkkirivien yli taskuuni. Niista on vahennetty bussimatkan hinta, ja taksikuski nakyy saaneen omansa - paitsi, etta rahastaja on tinkinyt puolestani kympin taksimatkan hinnasta.

Muuta kerrottavaa minulla ei oikeastaan olekaan. Minuun on iskenyt writer´s block. Mista asioista tallaista blogia yleensa pitaisi kirjoittaa? Onko ehdotuksia?
Mina ajattelin, etta se olisi helppoa. Etta kun on jossakin nain kaukana, kaikki on iloisesti paalaellaan ja huomioitavaa on kaikkialla; etta oleskelua Nicaraguassa voisi lahestya erojen kautta.

Ja nyt mina olen jumissa, koska en nae mitaan muuta kuin samankaltaisuuksia. Tassa elamassa ei, hitto soikoon, ole kerta kaikkiaan mitaan eksoottista. Ehka jotakin vivahteita, mutta ei mitaan sellaista, mista voisi tehda matkailuohjelman tai kirjoittaa repaisevan kirjan, joka ahmittaisiin loppuun lukulampun valossa aamuyon tunteina. Sellaiset tarinat, jossa kaikki on eri tavalla kuin omassa todellisuudessa, luetaan silla tavalla, nielemalla. "Aivan mahtava tarina. En vaan pystynyt lopettamaan lukemista!"

Antakaas kun selitan. Ihmiset syovat aamupalan, juovat aamukahvinsa ja lahtevat toihin. He ostavat matkan varrelta sanomalehden ja lukevat sita bussissa. ERO: Bussi on oikeasti pakettiauto. Sen tuulilasissa lukee: Jeesus Kristus on herra. Mutta mina en jaksa aimistella sita enaa, kun en kerran enaa hihita joka kerta silloinkaan, kun kavelen "Nettikahvila Jehovan" ohi. Tyonnan itsekin nenan kirjan valiin ja nakkaan vasemmalla kadella rahastajalle 23 cordobaa. ERO: Se on aika paljon vahemman kuin Suomessa.

Ja niin nama ihmiset sitten menevat tyopaikoilleen, juovat toisen kupin kahvia, lukevat sahkopostinsa ja ryhtyvat toihin. Iltapaivalla on pomon syntymapaivat. ERO: Pomo on kutsunut koko henkilokunnan lounaalle huokeaan buffet-ravintolaan. Sinne mennaan autolla. Osa istuu kopissa, osa kiipeaa lavalle. Tunnelma on riehakas. Kerrotaan tyttojen juttuja, joita ei kerrottaisi tavallisesti tyoporukan kuullen. "Ja sitten ma menin baariin ja join kaljaa. Varmaan kuusi pulloa. Ay, naiset, se oli sitten rattoisa ilta. Meika oli bien mariachi!" Ohi vilistavat palmut ovat ERO. Mutta ravintolassa istutaan poytaan ja syodaan veitsella ja haarukalla, siemaistaan kivennaisvetta, pidetaan paivansankarille puhe. Seinalle on ripustettu ilmapalloja. Katossa huitoo tuuletin, ja valkopaitaiset tarjoilijat liihottelevat kaatamassa vaelle lisaa juotavaa.

Kotona tehdaan illallista edellisen aterian rippeista. Televisiosta tulee se sarja, johon kaikki ovat koukussa. Aiti komentaa koko perheen poydan aareen, koska haluaa pitaa kiinni siita, etta ainakin yksi ateria syodaan yhdessa. Kaikki tiskaavat oman lautasensa. ERO: Fairypullon tilalla on saippua, jota lohmitaan pesusienella. Sen pakkauksessa lukee, etta se soveltuu mainiosti myos vaatteiden pesemiseen. Koska on arkipaiva, kukaan ei jaksa ajatella vaatteiden pesemista. Eika siivoamista. Lauantai on siivouspaiva.

Moskiittoverkkojen alla tuijotetaan hetki kattoon ennen nukahtamista. ERO: Ulkona haukkuvat koirat, ja palmunlehvien lapi puhaltava tuuli kuulostaa valtamerelta.
Mutta. Minulla on sellainen teoria.
Mina nimittain luulen, etta hetkena, jolloin ajatus vaihtuu uneksi, ihmiset ovat hetken kuin yksi ainoa olento, Nicaraguassa, Suomessa, Koreassa ja Baskimaassa. Se hetki puhaltaa mielesta sammuksiin ranskan verbit, veriset loukkaukset, kertolaskut, blondivitsit, uratoiveet, kiimaisina kajertavat rakkauslaulut, Ikean hyllyn kasittamattomat kokoamisohjeet, polttavan kaipuun tulla isona jalkapalloilijaksi; sotastrategiat, kevytreseptit, Paris Hilton -juorut, mustasukkaisuuden, pohjattoman halun saada jo viimeinkin se IPhone - kaiken, milla me ylikuumennamme neuronejamme joka paiva aamusta iltaan. Se on hetki, jolloin kaikkien sydan toivoo ainoastaan, etta olisimme huomenna onnellisia.

Ne nuoret!

2010-02-12T08:27:00.000-08:00

Eilen, kun istuin jälleen kerran ajatuksiini vaipuneena sata vuotta vanhan Hiacen takapenkillä matkalla Jinotepen keskustasta kotiin, vierustoverini päätti ryhtyä tuttavalliseksi ja läppäisi minua leikillisesti avokämmenellä suoraan suulle. Kun käänsin pääni hivenen yllättyneenä tästä aloitteesta, hän nauraa viuhotti minulle hampaaton suu levällään, kuolasi rinnuksilleen ja sanoi: "Haaa." Uusi sukupolvi suhtautuu toden totta varsin luontevasti ympäristön kansainvälistymiseen. Tämän arviolta kymmenen kuukauden ikäisen kanssamatkustajani äiti oli moittivinaan, mutta jatkoimme hetken aikaa keskustelua hänen olkapäänsä yli. Se meni jotenkin näin:

"Katsohan, mikäs pieni otus se siinä?"
"Hoiiii."
"Hoiii? Miten menee?"
*hik*
"Heeeei! Kukkuu! Tuitui!"
"Kjakjakjak."

Vaikka kävelisi päivät pitkät pitkin Kätilöopiston käytäviä, ei varmaan näkisi enempää vauvoja kuin täällä. Niitä on kaikkialla. Puistoissa, takseissa, ostoskärryissä. Työpaikallani Soynicalla käydään säännöllisesti esittelemässä vauvoja. Työntekijät nipistelevät hellästi vauvojen poskia, lörpöttelevät niille ja lennättävät niitä sylistä syliin. "Tässä on neljän kuukauden täysimetyksen tulos!" joku kehaisee. "Kyllä sen eron vain huomaa!"

Niin. Tässä maassa on fantastisen suloisia, tuuheatukkaisia, suurisilmäisiä vauvoja. Tässä maassa vauvoilla on myös omat ongelmansa. Suurin niistä koskee ruokaa. Olosuhteissa, joissa vesi ei ole puhtainta mahdollista, ruoka on yksipuolista ja sitä on usein myös vähän, rintamaito on sekä turvallisinta että terveellisintä mitä vauvalle voi antaa. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että vauvat saisivat pitää maitobaarinsa mahdollisimman pitkään, ja Soynican suositus on täydet kuusi kuukautta. Soynican facilitadora-naiset ovat kuitenkin kertoneet, että ei ole tavatonta törmätä kaksikuukautiseen vauvaan, jota ei enää imetetä. On pakko mennä töihin, että muutkin kuin vauva saisivat syödäkseen. Tai äiti on niin aliravittu, ettei maito riitä.

Vauvoilla on toinenkin pulma. Kun tissi viimein häviää suusta - ja vaikka puolivuotispäivät olisi jo siihen mennessä juhlittu -, tilalle saatetaan tarjota ties mitä. Nicaraguassa on kyllä sairaanhoitopalveluita, mutta terveydenhoidon kanssa onkin sitten vähän eri juttu. Terveyden edistämiseen ei ole ollut paljonkaan rahkeita, ja tämä näkyy muun muassa siinä, mitä ihmiset tietävät elintavoista, ravinnosta ja niiden vaikutuksesta terveyteen. Ei ole tavatonta, että vauva ohjataan rintamaidon parista suoraan roskaruoan kimppuun. Eikä tätä tietenkään tehdä vahingoittamismielessä. Voi olla, että äiti tai isä ajattelee tarjoavansa parastaan juottaessaan vauvalle Coca-Colaa.

Sitten on kolmas ongelma. Vanhemmat saattavat huolehtia vauvoistaan oikein mallikelpoisesti, mutta eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että vauva tarvitsee kehittyäkseen muutakin kuin ruokaa. Tarvitaan päänvaivaa ja tekemistä, laulua, puhetta ja hellyyttä, jumppaa, värejä ja kaikenlaista hypisteltävää. Jos vauva ei saa opetella, hän ei opi, ja kehitys viivästyy. Sitäpaitsi vauvoilla on tylsää, jos ei ole mitään tekemistä. Soynican ensisijainen mielenkiinnonkohde ovat aivot, vauvan aivot. Niille yritetään antaa kasvuapua sekä kunnon ruoalla että tarjoamalla elämän ensimmäisiin kolmeen vuoteen säpinää. Tavoitteena on, että piltit ovat mahdollisimman hyvässä terässä kolmivuotissyntymäpäiviinsä mennessä. Siinä iässä aivot ovat kehittyneet jo lähes lopulliseen kokoonsa.
Soynica tekee töitä Managuan sekä Pohjois-Nicaraguan köyhän kansanosan parissa. Heillä on jalo missio: köyhyyden ja sen lieveilmiöiden vähentäminen ravitsemuksen ja lasten varhaiskehityksen tukemisen avulla. Mitä se sitten tarkoittaa käytännössä? Mennään barrioille ja kerrotaan perheille terveellisestä ravinnosta ja terveydestä, seurataan 0-3-vuotiaiden lasten kasvua ja kehitystä, ja yritetään korjata tilanne, kun vastaan tulee aliravitsemuksesta ja/tai viivästyneestä kehityksestä kärsivä lapsi tai vaikkapa raskaana oleva äiti, jonka elintavat ovat vähän sinne päin. Opetetaan perheitä tekemään lapsille leluja huonekaluverstaan hukkapaloista ja paperikaistaleista. Soynica on koko perhettä tukeva järjestö ja tarjoaa vähän jokaiselle jotakin, mutta eniten toiminnasta hyötyvät vauvat: tulevaisuuden hedelmänmyyjät, bussien rahastajapojat, siivoojat ja kadunlakaisijat. Tai no, kun lähtökohdat ovat paremmat, kuka tietää, mitä heistä lopulta tulee.

Revolución vai Robolución?

2010-02-08T12:58:00.000-08:00

Meillä Suomessa on seinäkirjoituksemme. Henkevien lausahdustemme pääryhmittymät voidaan jaotella seuraavasti:

Läsnäoloraportit: "Anzu was here"
Territoriomerkinnät: "ZBZ", "Skate or Die", "Lil' Sam" (huom. sekaannusten välttämiseksi mainittakoon, että virtsan sijaan territoriomerkinnät tehdään urbaanikulttuureissa pääasiallisesti spraymaalilla)
Eksistentiaaliset pohdinnat: "Miehet on p*****stä"
Muut elämän suuret totuudet: "Ville Valo on ihana"
Vaikutuspyrkimykset: "Kuus euroa 0,4 l bissestä! Haloo. Tää oli meitsin viimeinen vierailu täällä."
Aivopierut: "Somalit kotiin!"
Rakentava kritiikki: "Rasistit syökää *****aa!"

Mutta mitä kirjoittelee seiniin Nicaraguan kansa? Mielipiteitään maan tilasta - ja varsinkin sen johdosta.

"Daniel presidentiksi 2011!"
Seuraavana päivänä alle ilmestyy toisenvärisellä maalilla tehty lisähuomautus:
"Joo, pitäähän sen saada jatkaa meidän ryöväämistä!"

Keskustelu jatkuu seinissä ja muureissa koko tunnin kotimatkan ajan:

"Kauan eläköön Daniel!"
"Mikäs sen on meidän rahoilla eläessä!"
"Hyvä sandinistit!" "Kuinka kauan aiotte vielä kehua niitä sikoja?"
"Viva la revolución!" "Viva la robolución!"

Niinpä. Sydämen kyllyydestä suu puhuu - ja kynä kirjoittaa. Mihin sitten kuljenkin, politiikka hyppii silmille. Siitä puhuvat kaikki. La Prensan pilakuvapalsta on erikoistunut Ortegan solvaamiseen. Hänet esitetään milloin karvaisena gorillana, milloin murtovarkaana, joka hipsuttelee yön pimeydessä, pullea säkki selässään. (Erityisen mieluista pilapiirtäjille on terapioida kansaa herkuttelemalla presidentin kaljuuntuvalla päälaella ja perunanenällä.) Lasten mielestä iso papaija on vallankumouspapaija, ja mihin tahansa täysin arkipäiväiseen keskusteluun voi sujuvasti sisällyttää voivottelut maan tilasta. Eräänä aamuna taksikuskikin oikein innostui. Hän kuulosti vähän Churchillilta pauhatessaan nyrkki pystyssä (ja väistellessään tietenkin samalla tielle pomppivia ihmisiä). "Tällä hetkellä sandinistit keskittyvät ryöväämään ihmisiltä rahat, koska he tietävät, että heidän aikansa on vähissä. Puolueen kannatus on enää vajaat 40 prosenttia. Kun vaalien aika koittaa, he yrittävät ostaa ääniä pysyäkseen vallassa. Mutta me emme suostu siihen! Tarvitaan muutos! Nicaragua tarvitsee HYVÄN johtajan!"

Meilläkin on presidentti, joka jakaa mielipiteitä. Mutta luojan kiitos hän ei herätä niitä aivan samassa mittakaavassa kuin Nicaraguan-kollegansa.

Aurinkolasimuoti 1985: keraa koko sarja!

2010-02-05T15:48:00.000-08:00

Ensimmainen tyoviikko on takana. Se sujui Suomi-Nica-seuran uuden projektin suunnittelun merkeissa. Saimme aikaiseksi myos mittarin, jolla arvoidaan, miten hyvin projektien tavoitteita saavutetaan. Todennakoisesti hikoilemme ko. lomakkeen parissa viela ensi viikollakin.

Ensivaikutelma vastaanottavasta jarjestosta on mukava. Soynica on pieni putiikki, jossa on rustiikkiset toimintatavat ja mukavaa henkilokuntaa. Tyontekijat ovat kovin ystavallisia Suomen-Tarzaniaan kohtaan. Kunnioittava doña Nina -puhuttelutapa on kylla silti ihan kamala, vaikka he doñattelevat myos toisiaan. Kaikkein kovin pala on kuitenkin siivooja-keittioapulainen doña Maria Luisa, joka on paattanyt kantaa minulle kahvia ja vetta nenan eteen kaksi kertaa paivassa, vaikka kannan mukana omaa vesipulloa kuin pesunkestava turisti ja vakuutan, etta voin hakea kahvia itsekin.

Jos jotakin voisin toivoa, niin suojateita. Ehka liikennevaloistakin voisi olla hyotya. Luulen, etta henkivakuutuksessani lukee pienella prantilla, etta kadut Nicaraguan paakaupungissa ylitetaan sitten omalla vastuulla. Olen ajatellut paljon niita ihmisia, joilla ei ole vaihtoehtoja; on puikkelehdittava autojen valista pienen lapsen kanssa, puskettava pyoratuolia kaistojen valissa ja kerjattava rahaa tai myytava jotakin autoilijoille. Kekseja, sanomalehtea, jaadytettya vetta.
Taannoin ajoin Kepa-ohjus Karlan kanssa liikennevaloihin, jossa joku yritti myyda hanelle aurinkolaseja. "Niin, ja mitahan ajattelit etta mina teen aurinkolaseilla, jos minulla kerran on jo yhdet?" Karla tiedusteli. "Ostat komeammat!" retosteli myyja ja esitteli laseja, jotka oli revaisty suoraan Don Johnsonin povitaskusta silloin joskus, kun Miami Vice saatiin - luojalle kiitos siitakin - viimeisen tuotantokautensa paahan.
Viereen ilmestyi toinenkin aurinkolasikauppias, jonka pahvitaulussa sojotti jokseenkin sama, iloista retrotunnelmaa henkiva valikoima.
"No, nyt teita on siina jo kaksi!" aimisteli Karla.
"Kas, rouva, kun tasta kulkee ohi tuhansia autoja joka paiva!" hymyilivat aurinkolasiherrat ja toivottivat hyvaa paivanjatkoa.
Joitakin ihmisia ei lannista sitten mikaan.

Torakkakamppikseni kohtaloksi koituivat viimein vaeltajamuurahaiset. Silla valin, kun olin toissa, ne saapuivat pitkana, mustana jonona, kiersivat kaikki rakennukset ja korjasivat talteen kaikki tapaamansa otokat. Vuokraisantani naytti minulle taskulampulla jonon hantapaan, kun palasin kotiin iltahamarissa. "Nama purevat raivokkaasti, joten kannattaa varoa, mutta niiden jaljilta ei loydy yhtakaan hyonteista. Annan niiden tulla ja menna niinkuin haluavat. Ne kayvat suurin piirtein kerran kuussa", han selitti.
Tunnen oloni hieman haikeaksi, mutta jollakin tapaa tarinan paatos miellyttaa minua. Onhan se nyt kunniallisempi loppu kuin johonkin torakkaspray-suhaukseen tukehtuminen.

Torakat ja zen - 3 askelta sopuisaan yhteiseloon

2010-02-04T09:04:00.000-08:00

Kulttuurishokki istahti lavuaarin reunalle, kun olin eilen illalla kotimökissäni pesemässä hampaitani. Se oli huikea ilmestys, kymmenisen senttiä pitkä ja kiiltävän ruskea. Sen takapäässä oli hammasmaisia ulokkeita, pitkissä jaloissa kasvoi näpsäkän näköisiä jouhia, ja tuntosarvet heiluivat ahkerasti.

Ampaisin hammasharja suussa ulos ja päästelin kitapurjeideni pohjasta voimasanoja, vaaleansinistä tahnavaahtoa pulputen. Jotenkin olin onnistunut aktiivisesti unohtamaan, että ihmisten lisäksi täällä oli muutakin faunaa, johon olisi jossakin vaiheessa otettava ensikontakti.
Ulkona moskiitot hyökkäsivät kimppuuni, mutta minä valitsin mieluummin marttyyrikuoleman denguekuumeeseen kuin kohtaamisen torakan kanssa, joka luultavasti parhaillaan nuuhki vartalovoidepurkkiani.

Tällaisina hetkinä ei yleensä ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin yrittää zeniläistä lähestymistapaa. Vedin viileää yöilmaa keuhkoihini. Tyhjennettyäni mieleni yritin palauttaa sinne hysterian sijaan lähinnä faktatiedot torakoista. Nehän ovat vaarattomia olentoja, jotka siivoavat ihmisten asujaimistoja popsimalla napaansa esimerkiksi kaikkea sitä, mitä murustelemme lattialle. Hienoja, sitkeitä eläimiä, jotka tulevat hallitsemaan rottien kanssa maailmaa sen jälkeen, kun me olemme tappaneet itsemme sukupuuttoon makealla elämällä ja katumaastureilla. Hammasharja sojotti vieläkin suustani. Ymmärsin, että minun oli kohdattava se torakka.
Hiivin ääneti kylpyhuoneen ovelle ja kurkistin ovenraosta. Siellä se istui sarvet vipattaen ja yritti ottaa tolkkua käsisaippuasta.

Astuin torakan eteen ja seisoin siinä perusasennossa kuin karatetunnilla, ilmeenkään värähtämättä. En tiedä, missä torakan silmät sijaitsevat, mutta olen täysin varma, että sekin katsoi minua. Siinä me sitten tuijotimme toisiamme, pelonsekaisen kunnioituksen vallassa. Torakka mittasi minua hetken tuntosarvia viuhuttaen ja päätti perääntyä. Se hiipi vähin äänin saippuakotelon taakse piiloon.

Aamulla kerroin uudesta huonetoveristani vuokraisännälle. Hän järkyttyi ja vannoi pyhästi myrkyttävänsä koko piskuisen taloni lattiasta kattoon. Kaduin vasikointia raskaasti saman tien. Mitä olinkaan mennyt tekemään! Kuinka torakan nyt kävisi? Sen ainoa elämä oli uhattuna. Jouduin juoksemaan saman tien mikrobussille, mutta olen yrittänyt koko päivän lähettää sille rumilukselle telepaattisia viestejä: kuoma, sinun on parasta korjata luusi sieltä saippuakotelon takaa ja äkkiä. Kun kuulet oven avautuvan, pakene. Ne ovat perässäsi.

Oikeastaan minun piti kirjoittaa tänään vähän politiikkaa. Ja kertoa töistäni täällä Soynicalla. Minusta tämä torakka-asia oli vain nyt kiireisempi, ja tärkeämpi. Jos kotiin palatessani löydän pienen, täydellisen kiiltävänruskean tomumajan kylpyhuoneen lattialta, alan luultavasti itkeä.

Ylivoimainen maa, ylivoimaiset ihmiset

2010-02-03T10:47:00.000-08:00

Sosiaalipsykologia tuntee hyvin ilmiön, jossa ihminen suhtautuu itselleen vieraaseen kulttuuriin yli-ihailevasti. Tällainen lapsenomainen vaaleanpunaisten lasien läpi tiirailu on integroitumisvaiheessa ihan normaalia ja kuulemma katoaa vähitellen. Havaitsen itsekin tässä periodissa huvittavia piirteitä. Hymyilen itsekseni hikoillessani ihmisiä pursuilevassa mikrobussinrottelossa. Mitä enemmän kanssamatkustajia ja mitä ahtaammat olot, sitä enemmän hymyilyttää. Kuinka tehokasta joukkoliikenteen hyödyntämistä!

Missään kulkuneuvossa ei ole turvavöitä, ja miksi olisi - eihän niitä kaikille riittäisi kuitenkaan. Kuskikin laittaa turvavyön vain silloin, kun vastaantulevat rekat vilkuttavat valojaan lähistöllä lymyilevän poliisin merkiksi. Se ei suinkaan ole typeryyttä, vaan jalo solidaarisuuden ele matkustajia kohtaan: jos joudumme kolariin, kapteeni kuolee yhdessä matkustajien kanssa. Ja jos niin sattuisi käymään, se olisi varmaan sitten kohtalo. Olen parantunut kuolemanpelosta. Ja siitä tunteesta, että teen koko ajan aivan vääriä asioita. Ei ahdista eikä stressaa. Hitto, alkava vatsahaavanikin on vaiennut, vaikka juon aika monta kuppia kammottavaa paikallista kahvia joka päivä (paitsi, että se ei ole kammottavaa, se on erilaista). Sen täytyy johtua ravitsevasta ruoasta ja tietenkin rauhoittavasta ilmapiiristä, jota elämänviisautta pursuava, ystävällinen kantaväestö uhkuu ympärilleen.

Jos joku resupekka nyt joskus jossain kadunnurkassa kähiseekin himokkaasti, että "tiene buenas carnes, chela, adónde va?", niin se on vain hänen tapansa yrittää ottaa ystävällistä kontaktia. Tienvarsilla kohoavat jäteläjät kuuluvat asiaan ja ovat sitä paitsi aika värikkäitä - täytyy vain osata katsoa. Työhuoneeni ei ole kuuma, se on hyvin lämpöeristetty. Internetyhteyden säännöllinen katkeaminen on oiva mahdollisuus pitää luova tauko, ja ihmisten tapa kopioida nelisivuisia lomakkeita lyijykynällä ruutuvihkoon (vain kirjoittaakseen ne sitten uudelleen tietokoneella) on perusteellisuutta. Mitä ihminen tekee lämpimällä suihkulla, jos asuu tropiikissa? Ja ne loputtomat Maggi-mainokset kaduilla - no, lihaliemikuutiohan on hieno ja monikäyttöinen mauste! Nestle? Valion tytäryhtiö. Poliittista propagandaa en ole kadunvarsilla nähnyt, enkä näe - joku väitti, että täällä on muka Danieleja irvistelemässä joka kadunkulmassa.

Hoi, sandinistit. Jos tarvitsette matkailunedistämiskeskukseenne oivan työhevosen, soittakaa minulle. Mutta tehkää se pian, koska kohta pamahtaa. Jipii, saan varmaan elää myös yhtä intensiivisen kulttuurishokin! Tuskin maltan odottaa.

5 vinkkia: hallitse aikasi paremmin

2010-02-01T16:56:00.000-08:00

Ensimmaisen tyopaivan kunniaksi olin tunnin myohassa. Ajeltiin taksikuskin kanssa kaikessa rauhassa pitkin Managuaa ja tiputeltiin ihmisia kyydista. Sitten piti tankata. Mina kylvin kylmassa hiessa ja tuijotin kelloa. Paatin suhtautua asiaan ratkaisukeskeisesti.

Chelan 5 vinkkia parempaan ajanhallintaan

1. Lahde puoli tuntia aikaisemmin. No, olkoon menneeksi, tunti. Tai ehka puolitoista.
2. Tarkista taksin bensamittari ennen kuin istut kyytiin.
3. Ala istu taksiin, jossa on jo valmiiksi kyydissa kiireettoman nakoinen asiakas. Voi olla, etta han on menossa toiselle puolelle kaupunkia (nimim. kokemusta on)
4. Istu etupenkille, jotta voit tarvittaessa tarttua asioiden kulkuun ja urkittaa vasemmalla jalalla kaasupoljinta.
5. Jata kello kotiin.

Niin, se tyopaiva meni kylla ihan hyvin ja loppui jopa kesken. Olen edelleen kovin innoissani kaikesta muusta paitsi siita, etta nuoret ihmiset puhuvat puolet nopeammin kuin vanhat. Puhun edelleen espanjaa kuin Tarzan, vaikka paikalliset valehtelisivat mita. Tasta on hyva jatkaa.

Haamatkakohteiden ykkonen: Jinotepe

2010-01-30T09:46:00.000-08:00

Honeymoon period siis jatkuu - osittain ehka siksi, etta tyot eivat ole viela alkaneet. Toissapaivana vierailin Kepalla ja uudessa tyopaikassani Soynicalla. Maanantaina alamme puhua uudesta projektista, johon Suomi-Nicaragua-seura on juuri saanut rahoituksen. Tarkoituksena on, etta tyoskentelen osan aikaa uuden projektin parissa ja pyorin osan viikosta barrioilla aiti-lapsiryhmissa. Matkalla Soynicalta kohti bussipysakkia spottasimme myos Elinan ja Iiriksen, suomalaiset tyoharjoittelijat, jotka nayttivat olevan hyvissa voinneissa. Itse olin paivan jalkeen valmis palaamaan melskeen keskelta takaisin Jinotepeen, jossa tunnelma on hyvantahtoinen ja kiireeton, vahan niinkuin jossain Nurmeksessa. En enaa luopuisi hauskasta pikku talosta palmujen siimeksessa, vaikka voisin vaihtaa sen paikseen Danielin kanssa.

Kotimatkalla minua sanottiin ensimmaisen kerran chelaksi. Siita tuli jotenkin hyva mieli. Takanani istuva arpinen, tatuoitu nainen kahisi korvaani: ¿Qué horas tienes, chela?
Tarvitsen taman muukalaisuuden kokemuksen. Perspektiivisyista. En voi koskaan taysin ymmartaa rautatieasemalla hengailevaa somalia, ellen itse tule objektiksi, joka luo me ja muut-dikotomian ymparilleen vain olemalla olemassa.

Muukalaisuuden tunteita odotellessa palailen tasta riippukeinuuni fincalle puputtamaan hedelmia, joiden nimia en osaa edes lausua. Talla hetkella tunnen oloni huijatuksi. Tulin tanne, koska minulla oli kova tarve antaa itsestani jotakin maailmalle. Mutta osat vaihtuivat: Nicaragua kietoikin minut kapaloon, nosti syliin ja alkoi keinuttaa. Se antoi minulle kodin, jossa lapeensa sydamelliset ihmiset, ympariinsa vilistavat koirat ja kaunis luonto hoitavat ja opettavat lansimaisen vikuroivaa sieluani kuin pienta lasta. Jos minulla on joskus ollut jotakin traumoja, viimeisetkin todennakoisesti katoavat ennenkuin olen ehtinyt viettaa taalla kokonaisen viikon.

Lupaava kirjailijanalku kauhuissaan: "Jinotepe saa minut kuulostamaan ET-lehden runopalstalta"

2010-01-27T07:06:00.000-08:00

Miten voi olla niin, etta jokin paikka maailmassa rauhoittaa levottomana harhailevan mielen ensimmaisella lampimalla emolehmanhenkayksellaan? Miten kummassa voi olla yhta aikaa sanoja hapuileva muukalainen ja paikassa, joka tuntuu tyynnyttavalta ja tutulta, kuin mummolalta?

Kun saavuin tanne, kavi niinkuin oli odotettavissa: taannuin vauvaksi, jolle on puhuttava hitaasti, laitettava ruoka nenan eteen, opetettava kaikki kadesta pitaen. Isantaperheeni on pujottautunut rooliinsa luontevasti, kyselematta, ikaankuin hieman vajaaalyiselta vaikuttavan ulkomaalaisen paimentaminen olisi jotakin, mita kaikki tekevat joka paiva. En tieda, miten osoittaisin heille kiitollisuuteni. He tuntuvat taitavilta katiloilta, jotka pitavat huolta siita, etta ensimmaiset hengenvetoni onnistuvat. Silta tama tuntuu. Syntymiselta. Jotta voisin kaivaa tahan maahan oman kuoppani, minun on synnyttava uudelleen, oltava noyrasti tassa avuttomuuden tilassa, joka todellisuudessa saa minut tuntemaan oloni aarimmaisen kiusaantuneeksi.

Minulle on laitettu valmiiksi kaunis talo. Siellakin tuntuu mummolalta, mummolan aitalta. Maalaamattoman laudan vari, ikkunoista puhaltava tuuli ja pihalla asustavan papukaijan vislailu ovat uuden kotini sydanaania, joita kuuntelen, tunnustelen, maistelen vahan kerrassaan. Maistoin eilen ainakin kahta eri hedelmaa, joista en ole koskaan kuullutkaan. Tanaan soin ensimmaisen annokseni gallo pintoa ja mietin mielessani, etta voisin laskea, montako vastaavaa annosta syon elokuun loppuun mennessa.

Huomenna menen Kepaan tapaamaan Karla Bushia ja aloittelemaan arkea. Mutta se on vasta huomenna, ei viela. Nyt on hetki aikaa olla vain, fiilistella. Psykologit sanovat tata honeymoon periodiksi. En ole koskaan ollut haamatkalla, mutta jos se tuntuu tallaiselta, aion harkita. Tiedan, etta tama on kohta ohi, joten annan taman hetken tuntua juuri silta kuin se tuntuu - sadulta. Juuri nyt, tanaan ja talla hetkella, yksi suurimmista unelmistani on tassa; se kiekuu, toottaa, tuoksuu, pulputtaa ja kiehuu elamaa ymparillani. Suonette anteeksi, jos olen hetken onnellisin ihminen maailmassa.

Virkavalta neuvottomana: Suomi-Nicaragua-seura kaappasi pahaa-aavistamattoman Etvon!

2010-01-15T05:18:00.000-08:00

Suomi-Nicaragua-seura osoittautui Suomi-Kuuba-seuran takahuoneeksi, jossa kourallinen ihmisiä kokousti pelottavan virallisen oloisesti puhutellen puheenjohtajaa puheenjohtajana ja puhuen asioista, joista olin iloisesti pihalla. Pieneksi seuraksi he olivat kuitenkin varsin aikaansaavan oloista väkeä. Oli koulureppukeräyksiä, elämysmatkoja ja kokonainen kehitysyhteistyöprojekti, jota tämä sakki toteutti vapaaehtoisvoimin.

Aloin käydä kokouksissa, ja muistaakseni kolmannella kerralla olin jo joutunut hallituksen jäseneksi. Jaaha, tämä ei sitten ollutkaan mikään pikainen tutustuminen. Minulle se kuitenkin sopi mainiosti, sillä osa unelmaani oli juuri se, että ETVO-puolivuotiseni ei jäisi pelkäksi etelätripiksi, josta saa laittaa uuden pallon Facebookin "places I've visited" -leuhkintakarttaan. Tuota pikaa olin mukana myös Soynica-työryhmässä, jolla oli edessään kunnianhimoinen tehtävä. Seuralle oli myönnetty Ulkoministeriön hanketuki osittain oppisopimusmallilla toteutettavan, lähihoitajatyyppisen pätevöitymisjärjestelmän luomiseksi Soynican kouluttajanaisille. Minusta alettiin puhua tärkeänä resurssihenkilönä. Koin sen hieman huolestuttavana.

Lähtijän ticklist

2009-12-03T22:47:00.000-08:00

Ennen lähtöä pitää säätää uskomaton määrä asioita. Tein listan, josta ruksittelen asioita pois sitä mukaa, kun ne on tehty. Lista sisälsi alun perin ainakin nämä asiat:

- lentoliput
- jos lentoreitti kulkee USA:n kautta, ESTA
- selvitä viisumiasiat
- käy matkailulääkärillä
- hanki vakuutus, joka korvaa ambulanssilennon (ja ratsastustapaturmat, mikäli olet ajatellut nousta hevosen selkään reissussa ollessasi)
- etsi vuokralainen poissaolon ajaksi
- peru lehtitilaukset ja säännölliset tilisiirrot
- hanki jollekulle läheisellesi tilinkäyttöoikeus pahan paikan varalle
- käy pankista avainlukulistoja
- skannaa passikopio ja lähetä se itsellesi sähköpostiin, samoin vakuutusyhtiön päivystysnumero
- hanki ensiapulääkkeet kuumeeseen ja ripuliin, myös kuurin verran Ciproxinia voi olla hyvä olla mukana
- punkki- ja mäkäräoffia dengue- ja malariahyttysiä varten (ja mistähän sitä saa keskellä talvea?)

Tämän lisäksi listassa luki, että pitää ottaa yhteyttä lähettävään järjestöön - minun tapauksessani Suomi-Nicaragua-seuraan -, sekä vastaanottavaan järjestöön, jolle olisi tietenkin hyvä lähettää kirje ja kertoa saapumisestaan. Lentotiedotkin sinne on viisainta lähettää. KEPA puolestaan haluaa lähtö- ja paluuaikojen lisäksi passikopion, terveysselvityksen ja vakuutuslomakkeen.

Minulla oli siis kaikenlaista tekemistä. Tärkeimpinä pidin kahta asiaa: minun oli otettava selvää lähettävästä järjestöstä. Mikä oli Suomi-Nicaragua-seura, ja mitä siellä tehtiin? Ja toiseksi, minun oli ryhdyttävä vähän sassiin intensiiviopiskelemaan espanjaa.

Matkailu: Läpeensä koluttu Tellus

2009-12-01T22:47:00.000-08:00

Niin, sitten minä tulin valituksi ja olin iloinen ja sanoin pomolle lähteväni ja tein listan asioista, joita minun pitäisi tehdä ennen lähtöä ja ryhdyin murehtimaan lentolippuja ja rokotuksia ja asunnon vuokrausta ja espanjankielentaitoani ja kaikkea, mitä ihminen ylipäätään voi murehtia tietäessään, että mikään ei tulisi kohta olemaan samalla tavalla kuin ennen. Mutta ensin piti lähteä viikonloppureissulle.

Itämerikeskus oli suuri, kaunis ja ensituntumalta viileä puutalo, joka jökötti rantasaunoineen ohi virtaavan Keravanjoen rantapenkereessä. Olimme saapuneet bussilla, jossa oli ikkunaverhot, punaiset plyysiverhoilut ja oluthanat; naureskelimme, että sillä ajokilla olisi ollut ilo matkustaa vaikkapa itänaapuriin.

Olin saapunut ensimmäiseen ETVO-vapaaehtoisten koulutukseen. Minun lisäkseni 27 muuta oli lähdössä kuka minnekin. Kohdemaiden lista oli pitkä ja kunnioitusta herättävä. Nepal. Peru. Bolivia. Ecuador. Kenia. Sambia. Tansania. Brasilia. Guatemala. Senegal. Muiden lähtijöiden tarinoita kuunnellessa selvisi, että mitä ulkomailla oleskeluun tulee, niin tämä väki oli varsin kokenutta. Mietin omaa elämääni, matkailua Euroopassa ja muutaman kuukauden työharjoitteluani Englannissa; tämän kaksikymppisen nomadiheimon muistoissa puolestaan pyörivät kaukaiset maat ja kaupungit kuin pikkukivet. Joku oli asunut Chilessä, joku pyörinyt pitkin Aasiaa. Näiden ihmisten takapiha oli Kambodzassa ja maailma postimerkin kokoinen. Benin? Joo, mä olen ollut siellä.

Viettäisin viikonlopun näiden rohkeiden, reippaiden ihmisten kanssa. Se sai minut tuntemaan oloni hyväksi - ikäänkuin heidän läsnäolostaan voisi tarttua minuunkin ripaus maailmankansalaisuuden hilettä, seulaksi leimatun passin musteentuoksua, jälkipuistatuksia malariasta jossain, missä kengät pitää kopistella ja kääntää ympäri ennen kuin ne laittaa jalkaan.

Meillä oli ohjelmaa koko viikonlopuksi. Puhuttiin kulttuurisesta sopeutumisesta ja kohtaamisesta, minäkuvan muuttumisesta maailmalla ja tietenkin terveydestä. Tutustuttiin köyhdyttäviin rakenteisiin, jotka pitävät maailmassa huolta siitä, että kaikilla ei ikinä ole kaikkea, mitä he tarvitsisivat elääkseen ihmisarvoisen elämän. Perehdyttiin wixarika-kansan maaoikeustaisteluun Meksikon perämetsissä. Tehtiin ryhmätöitä ja pohdittiin huolestuneina ryöstöjä, eksoottisia tauteja ja tietoliikenneyhteyksiä.
Huomasin vähän väliä innostuvani kuin lapsi, olevani koko ajan äänessä, esittäväni mielipiteitä silloinkin, kun olisin voinut olla hiljaa. Halusin puhua kaikkien kanssa ja kaikesta. Mutta illan tullen heräsi halu piiloutua huoneeseen ja hautoa sitä kaikkea, mitä päivällä oli käsitelty. Pelottikin. Tajusin oikeastaan ensimmäisen kerran, että olin lähdössä johonkin, yksin, oikeasti. Mitä pidemmälle viikonloppu eteni, sitä hiljaisemmaksi kävin.

Ystäväni antoi minulle syntymäpäivälahjaksi kassikirjan. Kassikirja on vihko tai kirja, joka kulkee koko ajan mukana; tämän nimenomaisen kassikirjan on tarkoitus seurata minua Nicaraguassa. Tuntui hyvältä aloittaa sen kirjoittaminen tästä viikonlopusta. Kirjoitin Nicaragualle kirjeen. Kerroin viikonlopustamme ja kaikista ihmisistä, jotka olivat lähdössä kuka minnekin, ja meistä kolmesta, joihin se tutustuisi pian. Tunnustin, että en vielä tunne sitä yhtään, mutta odotin jo tapaamistamme täällä kaukana. Se jotenkin helpotti. Aivan kuin keskustelu välillämme olisi avattu. Ehkä Nicaragua vastaisi kirjeeseeni pian.

Kohu! Vapaaehtoisuus - turismia vai työtä?

2009-11-18T00:49:00.000-08:00

No. Sitten minä ryhdyin joka tapauksessa miettimään vapaaehtoistyötä ihmisten parissa. Sitä löytyy joka lähtöön. Kun googleen laittaa hakusanaksi volunteer work, voi päätyä vaikka soppakeittiöön Buenos Airesissa. Tai asumaan turkkilaiseen perheeseen ja opettamaan perheenjäsenille englantia. Tai suojelemaan luontoa Etelä-Afrikkaan. Mahdollisuuksia on aivan rajattomasti.

Kenties en ole aivan selvillä siitä, minkälaisia nämä vapaaehtoisohjelmat oikeastaan ovat ja miten paljon ne hyödyttävät kaiken tämän puuhastelun kohteita. Kai niitä on, kuten sanottua, joka lähtöön. Mutta yhtä kaikki, jokin minua niissä tökki. Otetaan esimerkki. Jos on olemassa ohjelma, jonka pyrkimys on suojella gepardeja Botswanassa, niin minkälaisen panoksen vaikkapa minä, helsinkiläinen sairaanhoitaja-aikakauslehtityöläinen, voisin antaa toiminnalle? Olen nähnyt gepardin tasan yhden kerran pienessä saksalaisessa eläintarhassa, jossa laitostunut kissapeto ramppasi aidan viertä edestakaisin kuin siksak-ommelta polkeva ompelukoneen neula. Jos menisin sinne kolmeksi kuukaudeksi, tulisivatko gepardit autetuksi jollakin muulla tavalla kuin sillä, että maksan vapaaehtoistyökokemuksestani, ja nämä rahat käytetään varsinaisen projektin ja oikeiden biologien työn tukemiseen? Johtopäätökseni on, että silloinhan minun olisi viisainta pysyä kotona ja lähettää myös lentolippurahat gepardeille - jos siis olen oikeasti kiinnostunut siitä, miten gepardien käy, enkä vain halua keräillä kokemuksia omaan länsimaiseen katu-uskottavuuspankkiini. "Mä olin suojelemas gepardeja Botswanassa. Näin pari ku kaahattiin jeepillä siellä. Ihan mieletön kokemus, tanssittiin yöllä biitsillä nuotion loisteessa ja juotiin paikallista bissee. Mulla oli vähän sutinaa yhden Paolon kans, se oli ihan supersöde. Ai niin ja sit ku ne gepardit oli pelastettu, ni sen jälkeen mä lähin kiertää Afrikkaa parin saksalaisen kaa. Kiva mesta, mut kylhän siellä ahdisti silleen valkoihosena, ku kaikki tiätsä pitää sua vaan kävelevänä lompakkona."

Toinen asenneongelma kehkeytyi siitä, että vapaaehtoistyöohjelmien kuvauksia oli paikoin vaikeaa erottaa matkatoimiston esitteistä. "Tule rakentamaan sademetsien tulevaisuutta. Kolmen viikon ohjelmaan kuuluu turnee saaristossa, joululounas idyllisessä miljöössä ja kolme päivää seikkailuntäyteistä elämää paikallisen perheen majoittamana. Grillaamme auringon laskiessa ja ajelemme kanooteilla mangrovemetsien katveessa." Sanokaa minua kyynikoksi, jos haluatte. Mutta jos ohjelmassa olisi salsatanssia, kieliopintoja, hengailua muiden vapaaehtoisten kanssa, kiertoajeluita, omatoimimatkailua, ryyppäämistä, salamyhkäistä pilvenpolttoa, benjihyppyä ja sukellusta, minä en halunnut lähteä yhtään mihinkään.

Sitten oli se ETVO. Siihen suuntaan minua tyrkki rakas ystäväni Miikka. Se herätti minussa kunnioituksensekaista pelkoa, koska se oli ihan eri juttu. Siellä vapaaehtoisille asetettiin VAATIMUKSIA.

"Vapaaehtoisen on oltava vähintään 20-vuotias, itsenäinen, sopeutuva ja yhteistyökykyinen pärjätäkseen omin päin uudessa ympäristössä. Realistinen motivaatio on tärkeä onnistuneen kokemuksen saamiseksi. Vastaanottavaa järjestöä hyödyttävä osaaminen, kokemus vapaaehtoistyöstä ja kansalaisjärjestöistä sekä kansainvälisestä toiminnasta lasketaan eduksi. Joillakin järjestöillä on myös melko tarkkoja toiveita hakijoiden koulutustaustasta tai osaamisesta. Aasiaan ja Afrikkaan hakevien on osattava sujuvasti englantia. Senegaliin vaatimuksena on ranskan kielen taito. Latinalaiseen Amerikkaan hakevien on hallittava espanjan kieli, poikkeuksena Brasilian PADC, jonne hakijan olisi osattava joko portugalia tai espanjaa."

Ehkä juuri vaatimustensa vuoksi ETVO-ohjelma oli kuitenkin varsin luottamusta herättävä. Työtä tehtiin KEPAn jäsenjärjestöjen kumppanijärjestöissä. Kyse oli varsin organisoidusta ja valvotusta kansalaisjärjestötoiminnasta, jota ohjaili muun muassa sellainen putiikki kuin Ulkoministeriö.
Löytyi sieltä ETVO-ohjelman piiristä kyllä yksi juttu, joka minua kiinnosti. Hyvällä tahdolla olisi voinut ajatella, että jopa ammatillinen taustani sivusi sitä, ainakin jotenkin. Ja saahan sitä aina haaveilla, turvallisesti, omassa olohuoneessa netin äärellä. Olin ihan varma, että en pääsisi, joten päätin kirjoittaa hakemuksen. Sekin piti vielä tehdä espanjaksi. Eräänä iltapäivänä töiden jälkeen pudotin paperinivaskan valkoisessa kirjekuoressa Töölön apteekin viereiseen postilaatikkoon, päätin unohtaa koko jutun ja jatkoin elämääni.

Minut olisi voinut tyrmätä höyhenellä, kun sähköpostiini oli muutaman viikonpäästä saapunut viesti joltain Laura Lagerilta. Otsikkona oli: Etelän vapaaehtoisohjelma Etvon haastattelu. Luin viestin ainakin kolmesti tajuamatta, mitä siinä sanottiin. Olin ihan pihalla.

Kiitos hakemuksestasi Etelän vapaaehtoisohjelmaan Etvoon. Hakemuksesi perusteella kutsumme sinut haastattelupäivään. Haastattelemme sinua seuraaviin järjestöihin: SOYNICA ja Movimiento Comunal. Aika: sunnuntai 27.9.2009 klo 9:00. Tilaisuuteen on varattava koko päivä noin klo 16 saakka.

Silloin minua alkoi jo vähän jännittää.

Kalkutan-papista ETVO-vapaaehtoiseksi - uskomaton tositarina!

2009-11-15T09:50:00.000-08:00

Lapsena minulla oli ilo istua lukuisissa ompeluseuroissa ja katsella lähetystyöntekijöiden diaesityksiä Afrikasta, jossa vuohet mutustivat narunsa poikki ja karkasivat kasvimaalle ja jossa joku nieli porkkanansiemeniä luullen niitä ripulilääkkeeksi, mutta ensimmäisestä varsinaisesta kolahduksesta pisteet saa Intia. Olin ehkä yksitoistavuotias, kun luin Valituista Paloista lyhennelmän kirjasta Ilon Kaupunki, joka kertoi silloisen Kalkutan slummeissa työskentelevästä nuoresta papista ja elämästä rutiköyhien, mutta vääjäämätöntä elämänhalua sykkivien ihmisten keskellä. Luettuani koko tarinan kaivoin kirjoituspöytäni kaapista lehtiön, jossa oli mintunvihreät lehdet, ja ryhdyin keräämään siihen tietoa Intiasta. Käytin lähteenä Gummeruksen tietosanakirjaa. Kirjoitin tietosanakirjan tekstiä sanasta sanaan niin pitkälle kun jaksoin ja kuvitin vihkon puuväripiirrustuksilla. Olin päättänyt ryhtyä isona papiksi. Kalkutan köyhien ihmisten parissa eläväksi, tosi viisaaksi ja mukavaksi papiksi.

Kaiketi haave ohjasi myös ammatinvalintaani, sillä seitsemisen vuotta myöhemmin löysin itseni opiskelemasta sairaanhoitoa uutuuttaan kiiltelevässä International Nursing Program -ryhmässä, jossa luettiiin paksuja, Iso-Britanniasta laivattuja hoitotyöraamattuja, simultaanitulkattiin vierustovereille ravitsemusluennon sisältöä suomesta englanniksi ja opiskeltiin tapoja kohdata vieraasta kulttuurista tuleva potilas. Mitä muslimit eivät syö? Mustaihoinen ihminen ei voi olla kalpea. Mistä voit päätellä hänen sairastavan anemiaa? Luokalla oli ainakin kolme ihmistä, jotka olivat varmaan lukeneet sen saman kirjan kuin minä ja halusivat johonkin eksoottiseen paikkaan tekemään pyyteetöntä työtä köyhien keskelle. Opinnoista johtuen tai niistä riippumatta maailmanparannusviettini silloisessa muodossaan oli kuitenkin pian tullut hetkellisesti tiensä päähän, ja vuonna 2001 löysin itseni harjoittamassa kulttuurisensitiivistä sairaanhoitoa kansojen sulatusuunissa nimeltä Vantaa.

Vuonna 2003 tapahtui erikoinen juttu. Minulle tarjoutui yllättäen mahdollisuus päästä seuraamaan ihka oikean kehitysyhteistyöhankkeen toteuttamista Senegalissa, Dakarin esikaupunkialueella. En olisi uskaltanut lähteä, ellei ystävättäreni Niina olisi ostanut lentolippuani. Kiitän häntä vielä tänäkin päivänä tästä vetoavusta. 17.2.2003 lähdin matkaan. Lokikirjani mukaan lehdessä kerrottiin sinä päivänä, että Osama bin Laden on haukkunut G.W. Bushia "idiootiksi", ja että Matti Nykänen ja Mervi Tapola olivat olleet puukkohippasilla. Ei siis mitään uutta auringon alla. Paitsi, että se päivä, jolloin otin ensiaskeleeni kohti Etelän arkea, muutti jollakin tapaa koko elämäni. Sanotaan, että Afrikasta on vaikeaa tulla samanlaisena takaisin kuin sinne on lähtenyt. Niin kävi minullekin. Reissu oli lyhyt, en ymmärtänyt ranskaa, turhauduin välillä kuoliaaksi ja tuliaisiksi ostamani rumpu jäi rahtimääräysten vuoksi kotimaahansa, mutta oman elämänkaaren rajallisuuden tajuaminen yhdistettynä räjähdysmäisesti laajentuneeseen maailmankuvaan alkoi poikia kaikenlaisia seurauksia. Ehkä suurin oli sen hyväksyminen, että en ollut sairaanhoitajana omalla vahvuusalueellani, enkä sen vuoksi löytänyt alalta paikkaani. Päätin pitää välivuoden kepeähköjen opintojen parissa, mutta tulinkin siinä hötäkässä vaihtaneeksi alaa. Luin vähän kehitysmaatutkimustakin avoimessa yliopistossa, mutta virta vei toimittajan töihin, ja minussa asuva kalkutan-pappi vaipui taas hibernaatiotilaan.

Välillä elämä tuntuu junnaavan paikallaan, välillä on helpompi tiedostaa sen punainen lanka, ottaa siitä kiinni ja antaa elämän johtaa. Ja jotta tästä tarinasta ei tarvitsisi tehdä Valitut Palat -lyhenelmää, kerron yöstä, jolloin johtolanka elämästäni oli jälleen päässyt katoamaan. Olin vaihtanut alaa ja minulla oli ihana työpaikka terveysalan aikakauslehdessä, jossa sain toteuttaa itseäni ja olla hyödyksi muille. Minulla oli kiva koti, ystäviä ja elämä hallinnassa. Sitten tapahtui monta asiaa yhtä aikaa. Äitini kuoli syöpään. Ihmissuhdekin aiheutti harmaita hiuksia, enkä saanut nukutuksi. Senpä vuoksi neuloin kahden aikaan yöllä sukkaa ja mietin, miksi ihmeessä elämä oli tällaista; miksi oli niin, että aina tuntui olevan jokin pielessä? Mitä enemmän yritin tavoitella onnellista elämää, sitä vääjäämättömämmin elämä näytti minulle, että minä en voinut määrätä sitä tuottamaan minulle onnellisuutta.

Sitten se iski. Tajusin, että suurin onnettomuutta generoiva tekijä oli se, että olin alkanut tuijottaa omaan napaani. Oivalsin senkin, että ainoa tapa pitää moinen ylitsehyökyvä onnettomuuden kokemus loitolla oli lakata säälittelemästä itseään ja suunnata katse itsestä poispäin; mitä muuta tässä maailmassa on kuin minun murheeni ja lapselliset täydellisen tyytyväiseksi tulemisen tarpeeni?

Vastaus tuli muutaman kuukauden sisällä, pohjattoman surullisessa paketissa. Rakas koirani Peppi lähti koirien taivaslaitumille lymfoomakasvaimen vuoksi. Surun keskellä ajatus oli yhtäkkiä kristallinkirkas: karvakorva, sinä toit ihmisten elämään niin paljon hyvää, että nyt on minun vuoroni.

Vapaaehtoistyö espanjalaisella Scooby-koiratarhalla kesällä 2008 oli itkuntäyteinen, shokeeraava ja ravisuttava kasvukokemus. Viisi kissanpentua kuoli käsiini, näin miten sika rouskutti elävältä pienen, keltaisen ankanpoikasen ja tein liikaa, aivan liikaa töitä. Viime kesänä menin kuitenkin takaisin, ja huomasin kasvaneeni uuteen mittaan. Sujahdin koiralaumaan kuin kotipesään, hiljaisten ja viisaiden sielunkumppaneideni joukkoon. Mikään ei ollut tuntunut vähään aikaan niin täydellisen tarkoituksenmukaiselta ja järkevältä kuin koiranläjien kerääminen 35 asteen helteessä. Havaitsin pärjääväni, olevani loppujen lopuksi aika reipas. Jaoin tyyneydellä asuntovaununi öisin möykkää pitävän hiiren kanssa, tein rauhan kaikkialla raahustavan Kärsimyksen kanssa ja kykenin rupattelemaan paikallisille. Hablas bien! kaikkialla ihmeteltiin, ja turhahan sitä on kieltää: olin mielissäni.

Mutta sitä minä en vielä silloin tiennyt, että se tarkoitti myös yhtä muutakin juttua. Minä en tiennyt, että ovi Nicaraguaan oli nyt auki.

Kansistrategia haltuun

2009-11-13T01:34:00.000-08:00

En tiedä, kuinka moni teistä vielä muistaa sen biisin.
12 de la noche en La Habana, Cuba. 11 de la noche en San Salvador, El Salvador. 11 de la noche en Managua, Nicaragua. Ja sitten alkoi pitkä lallatus: Me gustan los aviones, me gustas tu. Me gusta viajar, me gustas tu.

Se oli Manu Chaon hittiralli. Siinä oli lueteltu monta asiaa, joista Manu tykkää, ja siinä oli myös melkoisesti ainesta kunnon korvamadoksi. Kenties juuri siksi muistan hetken, jolloin tulin luultavasti ensimmäisen kerran tietoiseksi siitä, että maailmassa on sellainenkin paikka kuin Nicaragua.

Nicaragua. Kun olen lähtenyt, niin siellä, mistä minä olen kotoisin, ei taatusti muisteta mikä maa se olikaan mihin se meni. Nigeria tai joku. Jos joku kielilautakunta olisi joskus kääntänyt Sverigen, Englandin ja Españan lisäksi myös Nicaraguan härmäksi, niin mikähän nimi sille olisi annettu?

Nyt on vielä aikaa miettiä epäolennaisuuksia. Lähtöön on aikaa pari kuukautta, vähän ylikin. Manu Chaon ratkutus pyrkii uniini. Se luikertelee makuuhuoneen pimeydessä, selkärangattoman elastisella ketteryydellä madonreikää etsien siellä, missä iltayön ajatukset muuttuvat unikuviksi. Once de la noche en Managua. Juuri nyt kello on siellä puoli kuusi aamulla. Niin päinkö näitä tunteja siis laskettiin?

Kunhan saan ajatukseni hieman rationaalisemmille raiteille, kerron teille, miten tähän on tultu. Jos tämän postauksen on tarkoitus olla ikäänkuin blogini kansilehti, niin perinteisten kansistrategioiden mukaan tässä pitäisi olla lupauksia, numeroita, iskeviä otsikoita ja mielellään myös seksiä. Katsotaanpa:

10 neuvoa: selätä eksistentiaalinen kriisi
Kolmekymppisen tilitys: "Neuloin sukkaa kahdelta yöllä!"
Väli-Amerikka: Kuuma, kostea, kokematon
Opi espanjaa Almodóvarin elokuvista ILMAISEKSI!

Hasta pronto.